Joulukalenteriluukku 5

5sigrun

Sigrun FE: Path of Radiance/Radiant Dawn:ista.

Black Eaglen jäsenet loppuivat joten ennen Blue Lionsin porukkaa tähän väliin Sigrun aivan toisista peleistä. Olen aina pitänyt Sigrunin designistä ja lempeästä olemuksesta, vaikka onkin yksi suurimpien armeijoiden johtajista. Tässä kuvassa kasvoista tuli kyllä vähän mitä tuli ;D

Joulukalenteriluukku 4

4bernadetta

Bernadetta FE: Three Houses:ista.

Heti kun näin tämän hahmon, ajattelin että joko inhoan tai sitten pidän hänestä. Omassa huoneessaan viihtyvä pelokas tyttö jonka vanhemmat pakottivat hänet tulemaan akatemiaan opiskelemaan (sullomalla hänet matkalaukkuun ja tuomalla vasten hänen tahtoaan paikanpäälle). Niinhän siinä sitten kävi että menin Bernadettan kanssa lopussa naimisiin. Tein hänestä sniperin eikä ollut montaa paikkaa missään kartassa mihin hän ei olisi voinut ampua.

Joulukalenteriluukku 3

3dorothea

Dorothea FE: Three Houses:ista.

Jo ennen pelin julkaisua Dorothea oli netissä monen suosikkihahmo ja itsekin odotin että pääsen häneen tutustumaan, mutta en kyllä Dorotheaa lempihahmokseni pelissä sanoisi. Ilmeisesti isot rinnat riittää monelle tässäkin asiassa. Mutta pidin kyllä Dorothean hahmokehityksestä ennen sotaa ja sodan aikana, kun rikkaan miehen etsijästä kasvoi sodan kauhuista tuskasteleva nainen. Ja Dorothea on yksi ainoista hahmoista pelissä joka oppii Meteor-taian, millä oli oikein mukava posautella kenttien bosseja.

Joulukalenteriluukku 2

2petra

Petra FE: Three Houses:ista.

Ehkä kaikkein täydellisin hahmo koko pelissä, jonka ainut heikkous on että hän ei ole paikallinen ja osaa siis puhua paikallista kieltä vähän huonosti. Tykkäsin Petran designistä vähän enemmän ennen timeskippiä, mutta hahmoltaan ja taisteluissa hän kyllä oli loistava kaiken aikaa.

Joulukalenteriluukku 1

Joulukuu, samat kujeet! Pinup-joulukalenteri palaa taas tänä vuonna perinteiseen tapaan, aiheena jälleen kerran Fire Emblem-hahmot koska sarjan uusin peli tuli kesällä ja oli kyllä semmoinen kokemus (vaikka pari kertaa vielä pitäisikin pelata läpi että kaikki olisi nähty). Tällä kertaa en alkanut keksimään asentoja itse, vaan käytin reffimatskuna vanhoja Playboy-kansikuvia. Sen pidemmittä puheitta tässäpä ensimmäinen:

1edelgard

Edelgard FE: Three Houses:ista.

Ensimmäiselle pelikerralle valitsin Black Eaglesin (pelissä siis ollaan akatemian opettaja ja valitaan yksi tupa jota sitten jonka vastuuopettaja ollaan loppupelin ajan) ja aluksi ajattelin että Edelgard on varmaan tylsin tupajohtajista, mutta kuinka väärässä olinkaan. Edelgardilla olikin yksi synkimpiä taustatarinoita ja suurin rooli koko pelin tarinan kannalta (en ala spoilaamaan mitään). Kaiken lisäksi koko pelin olisi varmaan voinut soolota Edelgardilla, koska harva vihollinen kesti edes yhtä tappelua hänen kanssaan. Yllätyssuosikki, hahmo jonka kanssa tapaisin kirveen kanssa pimeällä kujalla oikein mielelläni.

Suomen Mytologiset Olennot – Inktober

Osallistuin taas viime kuussa Inktoberiin, mutta päätin kehitellä oman listan ja päädyin tutkimaan suomalaisia taruolentoja. Alunperin tarkoitus oli värittää vesiväreillä kaikki, mutta ensimmäinen oli semmoinen farssi uuden luonnoslehtiön paperin takia että jätin asian sikseen ja loput tuli mustavalkosina ;D Loppupuolella kyllä vähän kokeilin harmaan käyttöö. Mutta hauskaa ja tuskasta oli, pitää joskus kokeilla tehä uusiks muutama näistä. Pidemmät selitykset löytyy instagramista minne nämä alunperin postasin, mutta laitanpa nyt tännekin ihan todisteeks että en oo löysäilly viime kuuta >:)

inktoberlist

 

 

Pelikatsaus: Celeste

celeste

Celeste julkaistiin pari vuotta sitten tammikuussa ja silti sitä kehuttiin niin paljon että moni piti sitä vuoden parhaana pelinä. Itse hommasin sen vasta sitten alennuksesta pari kuukautta sitten, mutta kannatti olla spoilaantumatta.

Celeste kertoo Madelinesta, nuoresta naisesta joka haluaa kiivetä Celeste-vuorelle. Aluksi syytä ei kerrota, mutta Madelinen tavattua muita matkalaisia tai vuorella asuvia selviää, että hän on ajautunut elämässään umpikujaan. Hän saa paniikkikohtauksia, ei usko itseensä eikä saa elämässään mitään aikaiseksi. Madeline haluaa kiivetä vuorelle näyttääkseen itselleen, että pystyy siihen.

Peli on tasohyppely siinä mielessä, että siinä tosiaankin lähinnä pompitaan esteestä toiseen. Vihollisia ei oikeastaan ole, vaan haaste syntyy tasojen rakenteista ja mekaniikoista. Tasoja pelissä on 8 ja jokaisen tason sisällä on parisenkymmentä kenttää, ja jokaisessa tasossa esitellään jokin uusi mekaniikka.

Celeste on vaikea peli. Mutta hyvällä tavalla. Pelin soundtrack on loistava ja jammailen sitä vieläkin mielelläni (ylempänä linkki pelin tarinan viimeisen kentän musiikkiin). Peli pitää kirjaa tasossa tapahtuvista kuolemista ja helposti tuli 200+ joka kentässä, vielä enemmän myöhemmissä. Mutta vaikka pelissä kuoleekin paljon, siitä ei rankaista vaan samantien pääsee kokeilemaan uudestaan kentän alusta. Välillä tuntuu että jostain kohdasta ei vain millään pääse läpi, mutta missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa että olisi tehnyt mieli luovuttaa. Painoin vaan päälle niin kauan että pääsin kohdasta läpi.

Ja tämä onkin pelin idea. Tarina käy läpi hyvin päähenkilön epävarmuuksia ja sitä miten hän haluaisi vain luovuttaa, mutta lopulta hän saa apua joltain muulta tai sitten hän vain painaa eteenpäin omasta sinnikkyydestään. Itse tulkitsen tämän niin että niinhän elämässäkin tulee tehdä. Vaikka kuinka huonosti menisi ja tekisi mieli luovuttaa, sitä vain kuitenkin puskee menemään ja selättää kaikki vastoinkäymiset. Loppua kohden kyllä pientä huutoa ja tuskanparahduksia pääsi niinkin että Minna ei uskaltanut olla samassa huoneessa kun pelasin, mutta mitään pysyviä traumoja ei jäänyt kummallekaan ;D

Jos haluat pelin, mikä testaa refleksejä ja sinnikkyyttä, Celeste on hyvä vaihtoehto siihen. Tarina ja hahmot jäävät mieleen pitkäksi aikaa ja varsinkin jos itse kokee ettei elämässä pääse mihinkään, Celeste voi olla mieltä avartava kokemus. Suosittelen, 4,5/5. Antaisin täydet 5 pojoo, mutta pelissä pystyy löytämään jokaiselle tasolle vielä vaikeammat versiot ja vaikeille versioille vielä vaikeammat, enkä ole niitä mennyt eikä oikein ole huvittanut kokeilla hetkeen kun hermot meinasi mennä jo ihan normi kentissä, mutta vielä joku päivä!