Osallistuin paikallisen Joensuun Sarjakuvaseuran Scifi-antologiaan ”Muistoja Huomisesta”. Tämä oli kovan työn takana niin teknisesti kuin tarinallisestikin. Tätä tehdessä huomasin että kahden hengen dialogit eivät ole minun vahvuuteni (ainakaan vielä) ja tekstiä oli muutenkin hirvittävästi. En halunnut scifi-teemalla tehdä mitään alienien kanssa painimista vaan käsitellä ”aikaa” koska avaruuden kannalta se on jännä teema (ja koska Interstellar on lempileffojani). Jostain syystä en osannut kuitenkaan piirtää tätä kovin rennolla otteella joten piirrosjälki on vähän tönkköä, tapahtumapaikka tylsä ja itse painetussa tuotteessa viivat on jotenkin puuroutuneet. Mutta ideallisesti pidän tätä yhtenä vahvimmista tarinoistani. Kahden ihmisen henkinen kamppailu siitä millä mielin he viettävät viimeiset hetkensä on minusta aika jännä konsepti, koska onko sillä lopulta mitään väliä kun loppu tulee kuitenkin mutta toisaalta juuri sillä elämässä on väliä. Noh, kehut sikseen ja olkaa hyvä ja lukekaa.

Alunperin ajattelin että tarina loppuu niin että nämä kaksi hahmoa tuumaavat yhdessä että ”ei voi kuin toivoa että teoillamme oli merkitystä” mutta ajattelin sitten näistä elämistämme synkistä ajoista johtuen tehdä tarinaan hieman positiivisemman lopun. Toivoa on aina, varsinkin silloin elämän synkimmillä hetkillä jos siihen jaksaa uskoa.

Viime vuonna osallistuin Turun Sarjakuvaseuran Linnunrata-antologiaan. Päädyin taas albumin viimeiseksi tarinaksi mistä voi tulkita joko että pahnat perälle tai parhaat viimeiseksi ;D no ei ehkä kuitenkaan. Tein tämmöisen vähän huumoristisemman mutta silti erittäin poliittisen tarinan jossa on enemmän tekstiä kuin mitä yleensä tykkään sarjakuviini laittaa.