6 vastausta artikkeliin ”Identiteetin pohdintaa.”

  1. Aww.. sitä tulee kyll pistettyy vessan oven lukkoon, vaikk olis maailman luotettavimmat ihmiset huoneessa. Ainakin omal kohdal se tulee alitajunnast. Asun yksin ja siltikin pistän vessan lukkoon. That’s wierd! O_o

    • Empä minä siitä loukkaantunu,no worries 😀
      Oli vaan vähän semmonen hiukan ulkopuolinen fiilis kun nörötin siinä koneella vajaan tunnin kuunnellen satunnaisia naurunpyrähdyksiä…Ei ois pitäny olla kuski.

  2. Hmm, tästä tulee omalla kohdallani mieleen yksi piirre, jonka olen huomannut itsessäni. Käyttäydyn yleensä vähän eri tavalla nais- ja miesporukoissa. Kummassakaan ei synny sellaista fiilistä, että olisi jotenkin vaikeaa tai etten voisi olla avoin itsestäni, mutta kommunikoinnissa on silti vaan jokin ero. En tiedä yhtään miksi.

    Vaikka piirränkin kuvia tosi ”hardcore-äijä-meiningillä” ja lempparipelini ja -sarjani on sellaista miehekästä örinää, niin en itse koe ”miehekkyyttä” ehkä sillä perinteisimmällä tavalla. Monet ajattelee miehekkyyden olevan kaljan kittaamista, puntin nostoa, kaverillisia tappeluita ja jäkärimatsien katsomista porukalla, mutta mielestäni siihen kuuluu enemmän sellaisia arvoja kuten kohteliaisuus, asiallisuus ja kyky kantaa vastuu omista asioista. Lyhyesti tiivistettynä tietynlainen ”samurai-koodi” 😀 ehkä parempi termi tälle olis ”kypsyys”. Monet tyypit joihin oon törmänny yläasteaikoina (ja edelleen), jotka miellettiin usein ”äijiksi”, ovat olleet minusta enemmänkin douchebagejä. Siinä on aika iso ero.

    Mutta, on ihan tärkeä miettiä näitä asioita, millä termeillä kukin haluaa kuvata itseään ja miten itse käsittää nuo termit, ja sitä kautta löytää identiteetti. Maailma olis varmaan parempi paikka asua, jos ihmiset eivät yrittäisi asettaa itseään lokeroihin, vaan keskittyisivät olemaan vaan omia itsejään. Ainakin sillä tavalla säästyttäisiin kaikilta rotu- ja LBGT-foobikoilta.

    • Aikamoinen avautuminen 😀 Omasta mielestäni en ole miehekäs siinä mielessä mitenkä se nyt yleismaallisesti ajatellaan,niinkun ”äijä-meiningillä”. Se on ehkä enemmän sitä itseluottamusta että voi olla just semmonen kun on ja jos joku ei tykkää niin voi nauraa päin naamaa ja sanoo että se on sitten sen ongelma. Kaikkein ulkoisesti miehekkäimmillään minut kuitenkin luultavasti näkee jos pelaan Smash Bros:ia kavereitten kanssa,sen örinän nimittäin kuulee aika kauas 😉

      • Noh, avautuminen ei oo mulle yleensä vaikeaa 😀 Se on kiva vaa puhua ihmisten kanssa jotai syvällisempää. Tuli muuten mieleen, että ehkä tuossa postauksessasi mainitsemissasi miesporukassa epäviihtyvyyteen liittyvissä esimerkeissä voi olla myös ongelmana eri mielenkiinnon kohteet. Meillä oli kolmosasuntolassa iso jätkäporukka ekana vuonna eikä ikinä puhuttu kännyköistä, tekniikasta, autoista yms., vaan aiheet pysyi videopeleissä ja muissa aiheissa ja kyllä juttukin sujui. Varmaan johtuu eri porukoista, mutta harvoin edes tapaan ketään tyyppejä joita kiinnostaa tuollaiset aiheet. Jos multa kysytään niin se on vaan tylsää paskaa.

        Perkele, Smash Bros.kin jäi väliin Limingassa :/ olisi pitänyt potkia itteäni sinne neloseen.

        • Puheenaiheet riippuu tietty aina porukoista,mutta jotkut kaverit on tavallaan ”aikuistunu” jossain välissä ja puhuvat kaikkee tämmöstä ja minä siinä välissä sitten mietin että ”vitsi kun jäi se megaman-amiibo ennakkotilaamatta ku niitä ei enää löydy mistään” ja sitten tulee pahoja katseita. Mulla kun ei oo mitään paineita muuttua yhtään mikskään 😀

Vastaa