https://www.youtube.com/watch?v=1EISe-WdZYE&t=40s
Empä ole hetkeen tehnyt näitä vaikka kaikkea uutta ja jännää on tullut pelattua. Muutaman viime vuoden aikana kuitenkin suurimman vaikutuksen teki minuun Bloodborne, peli jota en uskonut että koskaan tulisin edes pelaamaan.
Jos on yhtään pelimaailman jutuista perillä, tietää että Dark Souls-pelisarja on vaikea. En näihin peleihin siksi ikinä koskenutkaan kun ajattelin että hermothan siinä menee. Kerran menin kaverin luokse ja päätimme kokeilla pelata Bloodbornea jonka hän oli saanut veljeltään lainaksi. Hän ei ollut itse päässyt kuin toiseen bossiin ja sillä kerralla porukalla pelatessa pääsimme juuri ja juuri ensimmäiseen ja sitä vastaan ei sitten pärjättykään. Muutama vuosi myöhemmin Bloodborne tuli ladattavaksi ilmaiseksi PS+-palvelulla ja olin juuri ostanut oman PS4:n. Päätin että nyt minä tämän menen läpi ja näytän kaikille, kyllähän minä nyt muitakin vaikeita pelejä olen pelannut. Oli syksy ja pelasin lähinnä iltaisin/öisin kun Minna oli jo mennyt nukkumaan. Peli olikin hieman kauhumpi kuin muistin ja sydän tykyttäen paahdoin eteenpäin. Lopulta pääsin ensimmäisen bossin ja lopulta (pienellä avustuksella) toisenkin ja pikkuhiljaa monen tuskaisen yön ja viikon jälkeen pääsin kuin pääsinkin pelin loppuun.
Peli alkaa kun pelaajahahmo saapuu Yharnamiin, kaupunkiin jossa peli tapahtuu, ja saa verensiirron. Kyseisessä kaupungissa verta palvotaan koska paikallinen kirkko on saanut käsiinsä verta joka parantaa kaikki sairaudet. Pelaaja herää oudon unen jälkeen klinikalta yksin ja mennessään syvemmälle löytää ihmissuden syömästä jonkun toisen potilaan ruumista. Juuri sopivasti sattuu olemaan täysikuu ja ”Night of the Hunt” jolloin tavalliset kansalaiset linnoittautuvat koteihinsa ja metsästäjät ja vapaaehtoiset jäävät kaduille tappamaan hirviöitä. Pelaajakin rekrytoidaan metsästäjäksi, jonka tehtävänä on tappaa hirviöitä, ihmissusia ja kaikkea mikä sattuu olemaan ihmisille uhaksi. Hurmoksessaan (tai jostain muusta syystä) kaikki yrittävät kuitenkin tappaa pelaajankin, joka on tullut kaupungin ulkopuolelta. Pelaajan tehtävä on selvitä yöstä, mutta samalla yön edetessä pelin mysteerit syvenevät ja osaan saattaa saada vastauksiakin. Alun viktoriaanien-aikaisen gothic-horror -tyyli alkaa pikkuhiljaa muuttua lovecraftimaiseksi. Pelaajalla on nimittäin ”Insight”-mittari, jonka luku lisääntyy aina kun pelaaja näkee kauheuksia tai tapaa bossin, ja mitä suurempi insight-luku on, sen enemmän pelaaja näkee ”oikeaa” maailmaa.
Peli on täydellinen esimerkki hyvin tehdystä ”cosmic-horrorista”, eli Lovecraft-kirjojen tyylistä joissa ihminen on niin pieni ja mitätön olio universumissa ettei hänen teoillaan ole mitään merkitystä. Luultavasti ensimmäinen bossi jonka pelaaja kohtaa on jättiläismäinen rääkyvä hirviö ”Cleric Beast” joka toimii hyvin kontrastina muille pelin bosseille, koska seuraava onkin verenhimolleen alistunut metsästäjä joka myös muuttuu taistelun edetessä hirviöksi. Pelin lopussa bossitkin ovat jo muuttuneet lonkerohirviöiksi ja pelaajan motiivit eivät enää ole niin selvät, eli mihin pelaaja on matkalla kaiken sen jälkeen mitä hän on nähnyt ja tehnyt? Itsekin kun menin pelin läpi ensimmäisen kerran, menin lähes saman tien Youtubeen etsimään videoita joissa selitetään pelin juoni ja mitä pelissä oikeastaan edes tapahtuu. Toisella pelikerralla olinkin asioista jo paljon paremmin perillä ja pelin tarina ja maailma, vaikka hieman vaikeasti tulkittavissa, saivat minut pitämään pelistä entistä enemmän. Pelin maailma ja musiikit ovat täydellisen tunnelmalliset ja jos peliä vain jaksaa tahkota kaikista kuolemista ja epäonnistumisista huolimatta eteenpäin, niin kyllä pitäisi pelaajanakin olla jo ihan eri tasoa. Ensimmäisellä kerralla kuolin jokaiseen bossiin ainakin 10 kertaa ennen kuin voitin, toisella kerralla hakkasin jokaisen suunnilleen ensimmäisellä kerralla kun olin oppinut että aina ei pidä mennä vaan täysillä päälle.
Loppuun vielä yksi kipale ehkä yksistä pelin parhaista tappeluista joka innoitti yllä olevan kuvankin. Lady Maria on yksi pelin vaikeimpia bosseja, mutta joka tulee vastaan vain pelin DLC:ssä (eli maksullinen lisäri). Olin tässä vaiheessa ostanut pelin fyysisenä johon DLC kuului ja DLC:n ensimmäinen bossi oli surullisen kuuluisa vaikeudestaan, mutta pääsin siitä melko nopeasti eteenpäin. Tiesin että Lady Maria tulisi jossain vaiheessa vastaan ja olin ihan hypenä kun pääsin DLC:ssä sinne asti. Taistelu oli hieno ja pitkä ja musiikki sopi siihen täydellisesti ja pääsin sen ensimmäisellä yrittämällä läpi. Tunsin miten endorfiini ja dopamiini ja adrenaliini kiersivät kehossa ja taistelu oli ikimuistoinen. Siis huhhuh.
https://www.youtube.com/watch?v=-rdt5XNvPkc
10/10 peli, voisin aloittaa vaikka samantien pelaamaan uudestaan, suosittelen kaikille, yksi uusia lempipelejäni.