Joulukalenteriluukku 3

Musharna_MunnaMunna ja Musharna Pokemon Black/White

En osannu päättää kumpi ois hienompi niin laitoin molemmat ;D Tykkään näitten designistä, vaikka taistelujen osalta ei jäänyt hirveän hyvää mielikuvaa kun pelasin Pkmn Blackia aikoinaan. Mutta physic on mun lemppari pokemon-tyyppi ja näähän on tämmösiä pinkkejä palloja niin saa pisteet multa.

Joulukalenteriluukku 2

manaphyManaphy Pokemon Diamond/Pearl/Platinum

Tää on vähän jännä tapaus, koska en koskaan omistanut DSsää enkä siis pelannut Gen 4:sen pelejä kun vasta paljon myöhemmin. Valmistuttuani lukiosta ostin uuden hienon 3DS:sän (mikä kyllä oli ollu markkinoilla jo jonkin aikaa) ja siinä samalla Pokemon Blackin. Sitten kaveri oli syvällä pokemonien hakkeroimis-kulttuurissa ja antoi minulle 1 levelisen Manaphyn ihan huvikseen. Sepä sitten pysyikin tiimissä koko pelin ajan ja ihan kyllä tarpeeseen tuli, Gen 5 kun ei ole hirveän helppo taisteluiden osalta. Ja design kyllä miellyttää kanssa, tää nyt on tämmönen pehmolelu ;D

Joulukalenteriluukku 1

Taas on se aika vuodesta! Kun teen joulukalenterin! Tänä vuonna tuli vaikeuksia päättää mistä aiheesta teen jokaiselle päivälle kuvituksen (yleensähän olen tehnyt puolialastoman pin-up tyylisen kalenterin pelihahmoista) mutta koska koulussa on kiire ja joka puolella on kiire ja stressi niin päätin ottaa vähän rennommin ja piirtää ihan vaan pokemoneja. Nimittäin 24 omaa lempparia. Mitään järjestystä ei sinänsä ole, mutta ehtoina oli että alku-pokemoneja en laske mukaan (koska ne dominoisivat listaa) ja vain semmoisia mitä olen käyttänyt peleissä itse ja joista on omakohtaisia kokemuksia. Vaikka hienompiakin poksuja löytyy designin kannalta vaikka kuinka niin kaikkia en ole päässyt käyttämään. Joten tässäpä eka:

Clefable

Clefable Pokemon Red, Blue ja Yellow.

Ekasta generaatiosta ei ole hirveästi poksuja ylitse muiden, eli kaikki menee mulla vähän samalla viivalla. Myöhemmissä peleissä käytin kuitenkin Clefablea netissä pelatessa ja ihastuin. Ja Clefairy ja Clefable on aina olleet aika myyttisiä jotenkin minulle, koska Clefairyt on aika harvinaisia ja kun ne on tulleet olevinaan kuusta niin se on aika jännä.

Inktober 2018

Tässäpä viime kuussa tehdyt Inktober-kuvat, eli joka päivä piti piirtää yksi kuva valmiiksi luodusta aihe-listasta. (Kesti näitten laitto tänne kun skanneri näköjään ei enää tahdo toimia. Varmaan jatkossa piirrän kaikki päivitykset suoraan koneella ellen hommaa uutta)

Kuvat on kännykkäkameralaatua, mutta eipä näitten laatu olekaan pääasiassa ;D

Tässä vielä lista aiheista:

2018promptlist

Pelikatsaus: Hollow Knight

Nyt näin niinkun spontaanisti teen tämmösen kun blogi pitäis päivittää mutta siitä päivityksestä tulis joko semmonen missä valitan koulusta (on ollu aika tuskasta) tai sitten viime viikosta kun olin lomalla (jolloin ei oikeestaan tapahtunu mitään). Selailin sitten jotain kuvia mitä tässä on tullu viimeaikoina piirreltyä niin löyty tämä ja tästä tekis mieli puhua.

hollowknight

Peli on siis nimeltään ”Hollow Knight”. Genrenä metroidvania tai tutkinta-seikkailu jos ei tunne sanaa. Päähenkilö on kuvassa oleva nimetön hahmo joka saapuu muinaiseen valtakuntaan Hallownestiin missä tauti/rutto/virus on tehnyt tuhojaan ja suurin osa asukkaista on tämän taudin vallassa ja muuttuneet väkivaltaisiksi ja mielettömiksi, ikään kuin zombeiksi. Sittenpä lähdetäänkin seikkailemaan ja etsimään pelin tarkoitusta.

Ensinnäkin, tässä pelissä on hyvin hyvin hieno tunnelma joka syntyy musiikista (ja välillä sen puuttumisesta), artstylestä sekä hahmoista. Pelin hahmot ja viholliset ovat kaikki hyönteisiä ja on piirretty yksinkertaisesti mutta tehokkaasti käyttäen paksuja viivoja. Väriskaala on harmaa, mutta kun välillä törmää johonkin värikkääseen niin kylläpä siitä innostuu. Pelissä on myös juoni mikä paljastuu pikkuhiljaa sitä mukaa kun pelissä pääsee eteenpäin, mutta aika paljon jää pelaajan itse selvitettäväksi ja ymmärrettäväksi. Itsellenikin jäi aika paljon epäselväksi ja piti mennä netistä katsomaan että mitä ihmettä, kuten vaikka että kuka päähenkilö oikeasti on. Musiikeista sen verran että tää oli yks lemppareita:

Yleensä tämän tyyppisissä peleissä seikkaillaan itsekseen ja harvemmin, jos koskaan, tulee ketään muita hahmoja vastaan. Hollow Knightissä kuitenkin sivuhahmot ovat ihan hauskoja tapaamisia pelin alkupäässä, mutta ovatkin isommassa roolissa myöhemmin mitä en olisi osannut odottaa. Kuten vaikka eräs pröystäilevä nais-koppakuoriainen Cloth joka väittää voittavansa kaikki vastustajansa yms., mutta muutaman kerran tämän tultua vastaan hän myöntää että on oikeasti vain peloissaan. Pelin loppupuolella jos löytää petturi-rukoilijasirkkojen päämajan ja alkaa taistelu näitä vastaan niin yhtäkkiä Cloth tuleekin mukaan taisteluun mätkimään vihollisia. Sitten tuleekin itse bossi ja Cloth avustaa taistelussa (taitaa olla yksi kahdesta bossista jossa saa apua). Olin ihan innoissani koska tykkäsin hahmosta ja oli siistiä päästä taistelemaan kahdestaan, mutta sitten se perkeleen rukoilijasirkka löikin lopuksi viimeisen iskunsa suoraan Clothin ruumiin läpi, nosti tämän ilmaan ja Cloth löi puolestaan viimeisen iskunsa. Ja molemmat kuolivat. Pelissä oppii puhumaan kuolleitten kanssa, ja Clothin henki tulee pois ruumiista ja kertoo miten iloinen hän oli että pystyi viimein voittamaan pelkonsa. Toinen ei niin suuressa roolissa ollut hahmo oli pieni laulava tyttö-koppis Myla joka kaivaa kaivoksessa kristalleja itsekseen ja laulelee ettei olisi niin yksinäinen. Aina kun hänelle puhuu pelin aikana niin hän kertoo miten mukava on kun välillä saa seuraa. Pelin edetessä täytyy herättää kolme ”uneksijaa” jotka pitävät taudin lähteen sinetöitynä, mutta jotka tulee kuitenkin herättää että pääsee taudin lähteelle tuhoamaan sen (ainakin näin minä ymmärsin). Olin herättänyt heistä kaksi kun palatessani aloitusalueelle, jossa pelin ainut turvapaikka/kylä sijaitsee, koko paikka oli taudin vallassa. Joka puolella kasvoi oranssia mönjää ja zombi-ötököitä oli entistä enemmän. Aloin epäilemään tekojani. Sitten menin kaivokselle. En kuullut enää laulua. Lähdin kävelemään kohti paikkaa missä Myla aina oli. Hän ei liikkunut. Menin hänen lähelleen. Hänen silmänsä välähtivät oransseiksi ja hän hyökkäsi. Paniikissa tietenkin löin häntä takaisin ja hän kuoli. Eikä hänen henkeään näkynyt. Tauti oli tappanut hänet jo kauan sitten, vaikka ruumis elikin vielä.

Tällaisissa peleissä paikkojen tutkiminen on kaikkein jännintä puuhaa. Hallownestissä on noin 15 eri aluetta jotka ovat yhteydessä toisiinsa mutta täysin erilaisia. Aloitusalueen karuudelle kontrastiksi heti seuraava alue onkin runsas metsä (mitä nyt maan alla metsää voi olla) ja löytyy kaupunki jossa sataa aina vettä ja vieläkin syvemmällä maan alla olevia paikkoja jotka ovat pelottavia. Esimerkiksi eräs paikka nimeltään Deepnest josta sain tietää että yksi ”uneksija” löytyisi sieltä, joka on hämähäkkien johtaja. En tietenkään halunnut mennä sinne ja välttelin paikkaa niin kauan kuin pystyin. Lopulta jouduin menemään sinne, ja kylläpä oli ahdistavaa. Seittiä joka puolella, hämähäkkejä kipittelee kimppuun joka puolelta ja piikkiansoja lattiat täynnä. Pahinta oli kun välillä näin oman hahmoni kaksoisolennon aina jossain käytävän päässä seisomassa, mutta kun lähdin sitä seuraamaan, se katosi. Ja ne muutamat kerrat kun tämä tapahtui niin kyllä todellakin pelotti. Sitten löysin jonkun reiän seinästä ja sieltä löytyi ruumiita. Puhuin heidän hengilleen ja he olivat seuranneet rakkaitaan ja kuolleet. Seurasin ruumiita luolaa eteenpäin ja kohtasin oman kaksoisolentoni. Ja tietenKIN SE OLI JOKU PIRUN HÄMÄHÄKKI JOKA HOUKUTTELEE SAALISTA LUOKSEEN. Hyvänen aika. Onneksi taistelu oli helppo, vaikkakin puistattava.

Mitä tästä nyt osaisi muuta sanoa. Pelasin tätä ihan liikaa alkusyksystä kun en vain pystynyt lopettamaan. Hollow Knight on aika haastava, mutta pelissä vaaditaan vain hyviä refleksejä ja kärsivällisyyttä. Suosittelen 5/5, ostin pelin neljällä eurolla digitaalisena mutta luultavasti ostan fyysisenkin jos semmoinen joskus tulee.

DST

Koulussa ollu taas kaikki deadlinet sopivasti päällekkäin tässä kolmen viikon sisään niin hommaa on riittäny. Piti tehä video omasta ”ammatillisesta kasvusta” (DST as in Digital StoryTelling) tai jotain semmosta niin pierasin tämmösen. Opettaja kehu niin paljon että en taidakkaan poistaa tätä youtubesta ja laitankin tänne. En kyllä tiiä kuka tuossa puhuu koko ajan päälle.