Koko edellinen vuosikymmen tiivistettynä kolmeen ruutuun per vuosi. Ei ollut helppoa, mutta ehkä sain kaikkein merkittävimmät mieleenjääneet tapahtumat laiteltua (tai ainakin mitä fiiliksiä niistä jäi). Vältin ihmisten nimeämistä (paitsi Minnan) koska minusta kun nyt näissä on kyse, mutta pahoittelen jos joissain kohin jää jotain epäselväksi tästä syystä mutta ikävissä tapauksissa halusin myös välttää turhan syyttelyn ja sormella osoittelun. No niin tässäpä tätä olisi:
Koulussa oli syksyllä AR-kurssi (Augmented Reality) ja saatiin keksiä aikalailla ite mitä halutaan kokeilla. Kokeilin sitten tehdä sarjakuvan ja ”pelin” hyvin yksinkertaisilla menetelmillä, joten tässäpä ois:
Homma toimii seuraavasti: lataa kännykkään Zappar-niminen app. Pitäisi löytyä sekä Applen että Androidin laitteilla. Appi avataan ja skannataan tuo iso ympyrä minkä sisällä on salama. Sitten pitäisi aueta sarjakuva ympärille, jota voi katsella liikuttamalla kännykkää oikealle. Kaikissa kännyköissä ei kylläkään ole tarpeeksi hyvää gyroskooppia että se tunnistaisi liikkeen sivuttain, mutta seuraavassa pitäisi toimia.
Tässä samat ohjeet, eli skannaa salamakuvake kännykällä. Mutta nyt on tärkeää pitää tämä alkuperäinen kuva koko ajan edessä. Peli toimii tavallaan monivalintamenetelmällä, eli pitää aina valita yksi vaihtoehto miten edetä ja loppuja on jonkin verran (hiukan meni pää pyörälle kun tätä tein). Kuva lukittuu tähän alkuperäiseen kuvaan, joten kännykkää ei kannata hirveästi liikutella.
Näitä oli hauska tehdä ja sarjakuva varsinkin oli yllättävän toimiva. Nämä ovat toiminnassa ainakin 2021 elokuuhun saakka, jolloin koulu joko uusii tai ei nykyisen tilauksen, mutta on tässä puolitoista vuotta aikaa ihmetellä ;D
Tässäpä kaikki viime vuoden joulukalenteriluukut kerralla:
Osallistuin taas viime kuussa Inktoberiin, mutta päätin kehitellä oman listan ja päädyin tutkimaan suomalaisia taruolentoja. Alunperin tarkoitus oli värittää vesiväreillä kaikki, mutta ensimmäinen oli semmoinen farssi uuden luonnoslehtiön paperin takia että jätin asian sikseen ja loput tuli mustavalkosina ;D Loppupuolella kyllä vähän kokeilin harmaan käyttöö. Mutta hauskaa ja tuskasta oli, pitää joskus kokeilla tehä uusiks muutama näistä. Pidemmät selitykset löytyy instagramista minne nämä alunperin postasin, mutta laitanpa nyt tännekin ihan todisteeks että en oo löysäilly viime kuuta >:)
Minna teki musta, mä tein Minnasta 😀
Minnan blogi: http://sitruunainen2.blogspot.com/
Celeste julkaistiin pari vuotta sitten tammikuussa ja silti sitä kehuttiin niin paljon että moni piti sitä vuoden parhaana pelinä. Itse hommasin sen vasta sitten alennuksesta pari kuukautta sitten, mutta kannatti olla spoilaantumatta.
Celeste kertoo Madelinesta, nuoresta naisesta joka haluaa kiivetä Celeste-vuorelle. Aluksi syytä ei kerrota, mutta Madelinen tavattua muita matkalaisia tai vuorella asuvia selviää, että hän on ajautunut elämässään umpikujaan. Hän saa paniikkikohtauksia, ei usko itseensä eikä saa elämässään mitään aikaiseksi. Madeline haluaa kiivetä vuorelle näyttääkseen itselleen, että pystyy siihen.
Peli on tasohyppely siinä mielessä, että siinä tosiaankin lähinnä pompitaan esteestä toiseen. Vihollisia ei oikeastaan ole, vaan haaste syntyy tasojen rakenteista ja mekaniikoista. Tasoja pelissä on 8 ja jokaisen tason sisällä on parisenkymmentä kenttää, ja jokaisessa tasossa esitellään jokin uusi mekaniikka.
Celeste on vaikea peli. Mutta hyvällä tavalla. Pelin soundtrack on loistava ja jammailen sitä vieläkin mielelläni (ylempänä linkki pelin tarinan viimeisen kentän musiikkiin). Peli pitää kirjaa tasossa tapahtuvista kuolemista ja helposti tuli 200+ joka kentässä, vielä enemmän myöhemmissä. Mutta vaikka pelissä kuoleekin paljon, siitä ei rankaista vaan samantien pääsee kokeilemaan uudestaan kentän alusta. Välillä tuntuu että jostain kohdasta ei vain millään pääse läpi, mutta missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa että olisi tehnyt mieli luovuttaa. Painoin vaan päälle niin kauan että pääsin kohdasta läpi.
Ja tämä onkin pelin idea. Tarina käy läpi hyvin päähenkilön epävarmuuksia ja sitä miten hän haluaisi vain luovuttaa, mutta lopulta hän saa apua joltain muulta tai sitten hän vain painaa eteenpäin omasta sinnikkyydestään. Itse tulkitsen tämän niin että niinhän elämässäkin tulee tehdä. Vaikka kuinka huonosti menisi ja tekisi mieli luovuttaa, sitä vain kuitenkin puskee menemään ja selättää kaikki vastoinkäymiset. Loppua kohden kyllä pientä huutoa ja tuskanparahduksia pääsi niinkin että Minna ei uskaltanut olla samassa huoneessa kun pelasin, mutta mitään pysyviä traumoja ei jäänyt kummallekaan ;D
Jos haluat pelin, mikä testaa refleksejä ja sinnikkyyttä, Celeste on hyvä vaihtoehto siihen. Tarina ja hahmot jäävät mieleen pitkäksi aikaa ja varsinkin jos itse kokee ettei elämässä pääse mihinkään, Celeste voi olla mieltä avartava kokemus. Suosittelen, 4,5/5. Antaisin täydet 5 pojoo, mutta pelissä pystyy löytämään jokaiselle tasolle vielä vaikeammat versiot ja vaikeille versioille vielä vaikeammat, enkä ole niitä mennyt eikä oikein ole huvittanut kokeilla hetkeen kun hermot meinasi mennä jo ihan normi kentissä, mutta vielä joku päivä!