Okami

Hui saakeli viimeks tehny tätäkin helmikuussa. No nyt on taas uutta pontia tehä tää loppuun kun vaan en ala liian mahtipontiseks (ja itsekriittiseks) näitten kuvien kanssa.

Noniin itse pelistä: Okami on kaunis peli. Peli muistuttaa tyyliltään vanhoja japanilaisia kalligrafia-kuvia ja tätä on tarkoitettukin koska peli yhdistelee laidasta laitaan vanhoja japanilaisia taruja ja myyttejä. Okamin päähenkilönä on siis Okami Amaterasu, joka on siis shinto-mytologian mukaan auringonjumalatar. Okamissa Amaterasu esiintyy sutena joka herää satojen vuosien unilta ja pimeys on tullut takaisin ja kaikki on kurjaa ja näin ja sitten pitää lähteä hakkaamaan kaikki paha mitä Nipponin saarelta löytyy. Mutta enemmän peli keskittyykin hahmoihin joista hekin suurin osa on saanut innoituksensa shinto-mytologian henkilöistä. Esimerkiksi Susano-o ja Prinsessa Kaguya ovat aika isossa roolissa omine tarinoinensa jotka luotsaavat alkuperäisiä mytologian tarinoita.

Jotkut kuvailevat Okamia vain yksinkertaisesti sanomalla että se on huono Zelda-klooni, mutta vaikka väite pitää osittain paikkansa niin huono peli se ei missään nimessä ole. Okamissa juostaan niityillä ja vuoristossa ja taistellaan aina silloin tällöin. Taisteluissa käytetään aseena jotain Amaterasun selässä leijuvaa reliikkiä mutta kohokohtana on Celestial Brush-tekniikat. Näillä voi siis piirtää kuvaruutuun jonkin kuvion millä voi sitten luoda tulta, salamoita, pommeja tai vaikka auringonnousun. Hienointa minusta tässä pelissä nimenomaan on se miten kaiken luonnon rappeutumisen ja kurjuuden saa korjattua ihan itse. Jos matkalta löytyy kuihtunut puu niin piirtää ympyrän sen päälle niin se rupeaa taas kukkimaan, tai jos ei halua matkata ulkona yöllä niin tekee auringon taivaalle.

Ostin tämän pelin aikoinaan Lontoosta Harrod’s:ista ja kun pääsin pelaamaan sitä niin en hirveämmin innostunut ja jätin pelin kauaksi aikaa sikseen. Sitten muutama kuukausi myöhemmin ajattelin että pitää tälle antaa vielä mahdollisuus ja hyvä että annoin! Kaikki oli niin värikästä ja hienoa ja ulkona juokseminen samalla kun perään kasvaa kukkia oli niin hienoa! Ja juoni todellakin sai minut haluamaan lisää koko ajan! Pelin kohokohtana oli varsinkin viimeinen taistelu jossa soi taustalla yllä oleva musiikki. Kappale ja kohtaus jossa se soi inspiroi minua jaksamaan kun elin vähän masentavampaa kautta lukiossa. Kohtauksessa kaikki toivo näyttää olevan menetetty kun Amaterasun voimat eivät riitä viimeistä pahista vastaan, mutta sitten kaikki ihmiset joita on matkalla tavannut saavat tietää että tämä heidän tapaamansa susi olikin jumalatar ja hän oli se joka teki kaikki ihmeet. Ihmiset yhdistävät rukouksensa ja uskovat jälleen Amaterasuun joka näyttää todellisen olemuksensa ja sitten alkaa taistelu ja tämä soi taustalla ja mmmmmmmm! Sitten minä itsekin aina kuuntelin tätä ja ajattelin että ”en voi antaa periksi hnngggg!!”.

Mutta joo, kaunis ja kaikella rakkaudella tehty peli. Pelatkaa ihmeessä. Sopii kaikille. Itse opin paljon japanin mytologiasta ja taruista tätä pelatessa ja nykyään on hauska nähdä miten paljon nykyäänkin muissa peleissä ja animeissa ja elokuvissa käytetään samanlaisia viittauksia näihin mytologioihin. Ten outta ten.