Celeste julkaistiin pari vuotta sitten tammikuussa ja silti sitä kehuttiin niin paljon että moni piti sitä vuoden parhaana pelinä. Itse hommasin sen vasta sitten alennuksesta pari kuukautta sitten, mutta kannatti olla spoilaantumatta.

Celeste kertoo Madelinesta, nuoresta naisesta joka haluaa kiivetä Celeste-vuorelle. Aluksi syytä ei kerrota, mutta Madelinen tavattua muita matkalaisia tai vuorella asuvia selviää, että hän on ajautunut elämässään umpikujaan. Hän saa paniikkikohtauksia, ei usko itseensä eikä saa elämässään mitään aikaiseksi. Madeline haluaa kiivetä vuorelle näyttääkseen itselleen, että pystyy siihen.

Peli on tasohyppely siinä mielessä, että siinä tosiaankin lähinnä pompitaan esteestä toiseen. Vihollisia ei oikeastaan ole, vaan haaste syntyy tasojen rakenteista ja mekaniikoista. Tasoja pelissä on 8 ja jokaisen tason sisällä on parisenkymmentä kenttää, ja jokaisessa tasossa esitellään jokin uusi mekaniikka.

Celeste on vaikea peli. Mutta hyvällä tavalla. Pelin soundtrack on loistava ja jammailen sitä vieläkin mielelläni (ylempänä linkki pelin tarinan viimeisen kentän musiikkiin). Peli pitää kirjaa tasossa tapahtuvista kuolemista ja helposti tuli 200+ joka kentässä, vielä enemmän myöhemmissä. Mutta vaikka pelissä kuoleekin paljon, siitä ei rankaista vaan samantien pääsee kokeilemaan uudestaan kentän alusta. Välillä tuntuu että jostain kohdasta ei vain millään pääse läpi, mutta missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa että olisi tehnyt mieli luovuttaa. Painoin vaan päälle niin kauan että pääsin kohdasta läpi.

Ja tämä onkin pelin idea. Tarina käy läpi hyvin päähenkilön epävarmuuksia ja sitä miten hän haluaisi vain luovuttaa, mutta lopulta hän saa apua joltain muulta tai sitten hän vain painaa eteenpäin omasta sinnikkyydestään. Itse tulkitsen tämän niin että niinhän elämässäkin tulee tehdä. Vaikka kuinka huonosti menisi ja tekisi mieli luovuttaa, sitä vain kuitenkin puskee menemään ja selättää kaikki vastoinkäymiset. Loppua kohden kyllä pientä huutoa ja tuskanparahduksia pääsi niinkin että Minna ei uskaltanut olla samassa huoneessa kun pelasin, mutta mitään pysyviä traumoja ei jäänyt kummallekaan ;D

Jos haluat pelin, mikä testaa refleksejä ja sinnikkyyttä, Celeste on hyvä vaihtoehto siihen. Tarina ja hahmot jäävät mieleen pitkäksi aikaa ja varsinkin jos itse kokee ettei elämässä pääse mihinkään, Celeste voi olla mieltä avartava kokemus. Suosittelen, 4,5/5. Antaisin täydet 5 pojoo, mutta pelissä pystyy löytämään jokaiselle tasolle vielä vaikeammat versiot ja vaikeille versioille vielä vaikeammat, enkä ole niitä mennyt eikä oikein ole huvittanut kokeilla hetkeen kun hermot meinasi mennä jo ihan normi kentissä, mutta vielä joku päivä!