Pelikatsaus: Life is Strange

 

lifeisstrange051

Oon ollu viime aikoina vähän epävarma että mikä tämän blogin identiteetti oikein on, ja sen takia on ollu vähän hankala tehdä päivityksiä. Sitten päätin lukee koko blogin alusta asti läpi ja tajusin että eipä tässä mitään pohdittavaa olekaan, jatkan vaan mitä oon aina tehny ;D

Yks asia mitä oli yllättävän mielenkiintoista lukea omasta mielestä oli nuo Top 15 Peliäni -jutut. En ala mitään uutta listaa kyhäämään nyt tähän hätään, mutta ajattelin tehdä tämmöisiä yksittäisiä merkintöjä joistakin peleistä mitkä on tehny viime aikoina vaikutuksen minuun. Aloitetaan Life is Strangella.

Ostin pelin aika äkkiä sen jälkeen kun sain nykyisen koneeni (eli oikeasti semmoisen koneen millä pystyy pelaamaan jotain) enkä ollut aiemmin erityisemmin pelannut mitään tämän tyylisiä pelejä. LiS:ssä päähenkilö Max on palannut pelin alussa kotikyläänsä keskelle ei mitään ja aloittanut koulun valokuvauslinjalla. Kesken päivän hän päätyy näkemään kun vessassa eräs oppilas ammutaan ja hän oppii vahingossa pysäyttämään ja kelaamaan aikaa taaksepäin. Hän estää murhan tapahtumisen ja alkaa selvittämään vanhan ystävänsä kaverin katoamista ja mitä kaikkea salaliittoja siihen kuuluu.

Peli on siis tavallaan kävelysimulaattori, koska ei pelissä oikein muuta tehdä kuin kävellään, puhutaan ihmisten kanssa ja välillä leikitään ajan kanssa esim. käydään samoja keskusteluja ihmisten kanssa vastaten eri tavalla. Välillä peli ilmoittaa että joillakin teoilla on tarinan kokonaisuudelle suurikin merkitys, joten kannattaa miettiä tarkkaan että mitkä ovat järkeviä valintoja. Mutta toisaalta aina ei voi tietää mikä on paras vaihtoehto, sillä harvemmin sitä on. Valinnat vaihtelevat välillä ”kasteletko huonekasvisi” ”ammutko tämän tyypin”. Tietyissä kohdin peliä tulee sellaisia valintoja vastaan että kyllä piti miettiä useampi minuutti ja käydä jääkaapilla kun oli sellaisia tilanteita.

LiS on erittäin nätti peli. Hahmot saattavat näyttää aina välillä vähän pökkelömäisiltä, mutta kokonaisuus on erittäin tyylikäs ja paikat ovat kauniita. Juoni piti kiinnostavuuteni yllä ja loppupuolella alkaa tapahtumaan sellaisia asioita että ei pystynyt lopettamaan. Suoraan sanottuna en hirveämmin välittänyt päähenkilön Maxin enkä hänen ystävänsä Chloen hahmoista, mutta eipä se kokonaisuutta haitannut sillä hahmoja tässä pelissä riittää. Omaksi lemppariksini nousi koulukiusattu Kate Marsh, jolle kannattaa olla kiltti pelin alkupuolella tai sitä saattaa joutua katumaan… Meinasi nimittäin tulla sydänkohtaus ja itku päästä tietyssä kohdassa. Ja pelin musiikit on kanssa tosi hyvät ja sopivat tunnelmaan. Tuossa ylempänä ehkä lemppari pelin soundtrackista, mutta aika moni muukin on päätynyt kännykkääni.

Vaikea kertoa enempää ilman että alan spoilaamaan juonesta liikaa. Pelin saa ostettua Steamista taikka pleikkarille. Vähän aikaa sitten tuli myös pelille prequel missä Chloe on päähenkilö, mutta odottelen että se tulisi vähän halvemmaksi tässä vuoden aikana 😀 Jos diggaa esim. Telltalen pelejä niin kannattaa kokeilla. Saattaa jättää arvet pelin lopussa, mutta itse tein mielestäni oikeat valinnat.  Itsa good gaem.

Vastaa