Olen tämän syksyn Siilinjärven paikallislehti Uutis-Jousessa työssäoppimassa ja kaikkien juttujen kirjoittamisien ja kuvien oton lomassa teen aina välillä myös kuvituksia. Tässäpä näitä tähän mennessä tehtyjä.
Kuvituksia.
Vastaa
Kirjoittajan arkistot:petulix
En olevinaan kasvanut Disney-elokuvilla.
Top 15 Peliäni -haaste #4.
Catherine
Tää on varmasti vaikein ja masokistisin peli tällä listalla. Tai no en tiiä tavallaan Shin Megami Tensei: Nocturne ja Digital Devil Saga 2 on vaikeempia mutta jos jaksaa vaan kehittää ukkoja niin kyllä pärjää, mutta tämä pelipä onkin tarinapainotteinen puzzle-peli.
Catherinessä päähenkilönä on Vincent, kolmikymppinen vähän nahjusmainen mies joka on ollut parisuhteessa jo monta vuotta tyttöystävänsä Katherinen kanssa mutta ei halua mennä naimisiin eikä edetä suhteessa enää sen pidemmälle vaan mielummin käy joka ilta baarissa kavereittensa kanssa. Kaupungissa on alkanut tapahtumaan outoja kuolemia missä uhreina on aina suhteessa olleet miehet jotka ovat kuolleet nukkuessaan erittäin kärsineen näköisinä. Eräänä iltana kun Vincent on jäänyt baariin yksin juomaan, hän kohtaa blondin nuoren naisen nimeltä Catherine. Sitten tuleekin pelin eka kenttä kun Vincent näkee unta että hyppii ja työntelee palikoita edetäkseen ylöspäin ja joka puolella on lampaita jotka puhuvat ja kaikki on ahdistavaa. Sitten Vincent herääkin sängystään aamulla ja huomaa että hänen vieressään nukkuu Catherine. Katherine soittaa ja haluaa tavata ja kaiken häsellyksen jälkeen Vincent saa tietää että Katherine on raskaana.
Catherinen juoni siis etenee Vincentin yrittäessä päättää Katherinen ja Catherinen välillä ja aina öisin hän näkee unta palikoista ja kenttä heijastaa edellisen päivän tapahtumia. Pelissä siis pelattava osuus koostuu siitä että on erilaisia palikoita joiden päällä pompitaan ja niiden päältä juostaan ja yritetään kiivetä koko ajan ylemmäs ennenkuin palikkatorni hajoaa alta. Aina kenttien välissä tuleekin sitten kysymyksiä kuten ”ottaisitko vanhemman vai nuoremman kumppanin” tai ”olisiko oikein seurustella robotin kanssa” yms. joihin vastaamalla vaikutetaan pelin loppuratkaisuun koska kaikki valinnat näkyvät mittarissa mikä käyttää että kuinka ”hyvä” tai ”huono” ihminen on (siinä mielessä että pitääkö pettämistä harmittomana ja onko uskollisuus tarpeellista).
Mielestäni Catherine on mestarillinen taidonnäyte siitä että pelin tarina ja mekaniikat ei millään muulla välittyisi pelaajalle/katsojalle muutakuin pelin kautta. Ei tätä millään saisi muunnettua järkevästi animaatioksi taikka elokuvaksi tai sarjakuvaksi. Peli on addiktoiva ja vaikea. Meinasin menettää järkeni kun aikoinaan pelasin tätä ekaa kertaa. Tein samaan aikaan ensimmäistä animaatiotani aivot kiehuen yli ja lipuvan mössönä korvista ulos lähes joka päivä ja aina illalla sitten pelasin tätä ja tuskailin sen vaikeutta ja näin unta palikoista ja palikkojen siirtelystä. Vaikka palikkojen siirtely ja niiden päälle kiipeily voi kuulostaa yksinkertaiselta niin tähänkin on tekniikoita aivan mieletön määrä! Lisäksi aina kenttien lopuksi tulee joku lopari-örkki kuten vauva jolla on moottorisaha silmässä tai jättiläispylly jolla on silmät ja kieli peräreiässä ja nämä sitten jahtaavat siinä samalla niin yritäpä siinä miettiä! Tarina oli mahtava, nauroin ja jännitin ja olin ihan täysillä mukana koko ajan! Sitten lopulta sain vielä hyvän lopunkin, ainakin kun vertaa suurimpaan osaan muista yhteensä yhdeksästä lopusta. Sitten vuoden päästä olin että ”hei, tekeepä mieli pelata tätä ältsin vaikeeta peliä vielä vaikeemmalla” ja sitten alotin pelin HARDilla ja olin aivan kusessa. Mutta menin silti sen läpi. Ja sain vielä paremman lopun. Että joo, tämä peli tekee täydellisesti sen mitä se aikookin ja suosittelen kaikille jotka suinkaan uskovat omiin kykyihinsä.
Top 15 Peliäni -haaste #5.
Megaman X
Noni nyt on nimittäin nostalgia. Pelasin jossain serkun luona hirmu pienenä ekoja Megaman-pelejä Nes:sillä enkä ollut kovin hyvä ja annoin muitten mennä kaikki vaikeet kohdat ja sitten lopulta päädyin vaan kattomaan vierestä. Sitten toinen serkku sai Snes:sin ja tämän pelin siinä mukana ja ai että me pelattiin sitä. En kyllä edelleenkään ollut kovin hyvä mutta katsoin kun muut pelas ja tykkäsin kuunnella tästä pelistä musiikkeja. Sitten latasin tämän joskus lukiossa Wii:lle ja pääsin ekaa kertaa pelaamaan ihan itse alusta loppuun ja se oli hieno tunne kaikkien niiden vuosien jälkeen. Tämä nyt vaan on semmonen peli että jaksaisin pelata tätä vaikka loppu ikuisuuden jos olis pakko. Tiedän kaikki mahdolliset salarit ja kikat ja taktiikat ulkoa ja siltikin tätä on aina ihan yhtä hauska pelata. Ja vaikka tykkäänkin enemmän juonellisista peleistä niin ”olet hyvis-robotti jonka täytyy tuhota pahis-robotit” toimii tässä täydellisesti. Ja onhan tästä tietty seittemän jatko-osaa lisää mutta kyllä tässä ykkösessä on sitä semmosta nostalgiaa mitä ei muut pysty syrjäyttämään.
PS. Oon menny tämän pelkällä perus-pyssyllä kerran ja se oli aika masokistista puuhaa. Mutta menisin uudestaankin jos vaan joku uhkailis tarpeeks.
Top 15 Peliäni -haaste #6
Okami
Hui saakeli viimeks tehny tätäkin helmikuussa. No nyt on taas uutta pontia tehä tää loppuun kun vaan en ala liian mahtipontiseks (ja itsekriittiseks) näitten kuvien kanssa.
Noniin itse pelistä: Okami on kaunis peli. Peli muistuttaa tyyliltään vanhoja japanilaisia kalligrafia-kuvia ja tätä on tarkoitettukin koska peli yhdistelee laidasta laitaan vanhoja japanilaisia taruja ja myyttejä. Okamin päähenkilönä on siis Okami Amaterasu, joka on siis shinto-mytologian mukaan auringonjumalatar. Okamissa Amaterasu esiintyy sutena joka herää satojen vuosien unilta ja pimeys on tullut takaisin ja kaikki on kurjaa ja näin ja sitten pitää lähteä hakkaamaan kaikki paha mitä Nipponin saarelta löytyy. Mutta enemmän peli keskittyykin hahmoihin joista hekin suurin osa on saanut innoituksensa shinto-mytologian henkilöistä. Esimerkiksi Susano-o ja Prinsessa Kaguya ovat aika isossa roolissa omine tarinoinensa jotka luotsaavat alkuperäisiä mytologian tarinoita.
Jotkut kuvailevat Okamia vain yksinkertaisesti sanomalla että se on huono Zelda-klooni, mutta vaikka väite pitää osittain paikkansa niin huono peli se ei missään nimessä ole. Okamissa juostaan niityillä ja vuoristossa ja taistellaan aina silloin tällöin. Taisteluissa käytetään aseena jotain Amaterasun selässä leijuvaa reliikkiä mutta kohokohtana on Celestial Brush-tekniikat. Näillä voi siis piirtää kuvaruutuun jonkin kuvion millä voi sitten luoda tulta, salamoita, pommeja tai vaikka auringonnousun. Hienointa minusta tässä pelissä nimenomaan on se miten kaiken luonnon rappeutumisen ja kurjuuden saa korjattua ihan itse. Jos matkalta löytyy kuihtunut puu niin piirtää ympyrän sen päälle niin se rupeaa taas kukkimaan, tai jos ei halua matkata ulkona yöllä niin tekee auringon taivaalle.
Ostin tämän pelin aikoinaan Lontoosta Harrod’s:ista ja kun pääsin pelaamaan sitä niin en hirveämmin innostunut ja jätin pelin kauaksi aikaa sikseen. Sitten muutama kuukausi myöhemmin ajattelin että pitää tälle antaa vielä mahdollisuus ja hyvä että annoin! Kaikki oli niin värikästä ja hienoa ja ulkona juokseminen samalla kun perään kasvaa kukkia oli niin hienoa! Ja juoni todellakin sai minut haluamaan lisää koko ajan! Pelin kohokohtana oli varsinkin viimeinen taistelu jossa soi taustalla yllä oleva musiikki. Kappale ja kohtaus jossa se soi inspiroi minua jaksamaan kun elin vähän masentavampaa kautta lukiossa. Kohtauksessa kaikki toivo näyttää olevan menetetty kun Amaterasun voimat eivät riitä viimeistä pahista vastaan, mutta sitten kaikki ihmiset joita on matkalla tavannut saavat tietää että tämä heidän tapaamansa susi olikin jumalatar ja hän oli se joka teki kaikki ihmeet. Ihmiset yhdistävät rukouksensa ja uskovat jälleen Amaterasuun joka näyttää todellisen olemuksensa ja sitten alkaa taistelu ja tämä soi taustalla ja mmmmmmmm! Sitten minä itsekin aina kuuntelin tätä ja ajattelin että ”en voi antaa periksi hnngggg!!”.
Mutta joo, kaunis ja kaikella rakkaudella tehty peli. Pelatkaa ihmeessä. Sopii kaikille. Itse opin paljon japanin mytologiasta ja taruista tätä pelatessa ja nykyään on hauska nähdä miten paljon nykyäänkin muissa peleissä ja animeissa ja elokuvissa käytetään samanlaisia viittauksia näihin mytologioihin. Ten outta ten.
Vähän photaria vähän.
Ostin tosiaan uuden piirtopöydän vihdoin viimein (en enää koskaan osta Trustin tuotteita) ja on tullu sillä nyt vähän leikittyä kun voi viimein alkaa opettelemaan kunnolla suoraan koneella piirtämistä (vaikka nää onkin lyijykynäluonnoksista alunperin). Mutta laitan tästä lähin kaikki tämmöset vähän hienommat piirrokset tonne mun tumblr art-blogiin jonka tein tossa keväällä että sitä voi seurailla jos haluu nähä tämmösiä enemmänkin.
Kesä”loma”.
Saas nähä alanko tekemään kuinka usein suoraan koneella päivityksiä. Paljon nopeempaa mutta ei ainakaan vielä jälki ole ihan yhtä puhtoista.
Lieroja.
Suomen kesä.
Kattelinkin pitkästä aikaa läpi Limingassa pitämiäni sarjispäiviksiä ja sillon vielä osasin piirtää aika hyvin suoraan tussilla, niin että kokeilin nyt pitkästä aikaa kun en jaksanu sen paremminkaan tästä aiheesta piirtää ;D
Taidegrafiikkaa.
Keväällä koulussa oli taidegrafiikan-kurssi ja pääsin vihdoin kokeilemaan. Tässä nyt vähän kaikenlaisilla eri tekniikoilla tehty, en välttämättä kyllä enää muista mikä on milläkin tehty mutta happoo roisku ja kivvaa oli.
