Ennen jälkeen 5 vuotta

Netissä näkee tietyin väliajoin haasteen missä pitää piirtää uusiks joku kuva jonka on tehny 10 vuotta sitten. En jaksanu alkaa penkomaan mitään niin vanhoja juttuja (ne on niin noloja että ne ansaitsee kyllä ihan oman blogimerkinnän, sit jos joskus ois taas toimiva skanneri) niin löysin viis vuotta sitten piirtämäni hienon kollaasin kaikista cooleista pelihahmoista joista tykkäsin siihen aikaan. No tykkään vieläkin, mutta en ehkä näitä hahmoja valitsisi tällaiseen kuvaan jos nyt piirtäisin. Mutta, tässäpä vanha ja uusi versio.

Isokuva Isokuva-ver2

Omia huomioita: nykyään jaksan ettiä reffi-materiaalia (ennen piirsin hahmoja muistin perusteella, toisaalta ei ollu kätevästi kännykkää millä ois päässy nettiin googlaamaan), osaan piirtää koneella (oishan tään voinu tehä uusiks samoilla välineillä mutta epäilen että ois tullu ihan näin ammattimaista jälkeä), ennen en jaksanut panostaa taustoihin mutta harvemmin jaksan kyllä nykyäänkään, että ehkä jotkin asiat eivät muutu (pikkuhiljaa kyllä oon alkanu opettelemaan taustojen tekoa vähän tasaväriä/gradienttiä monimutkasemmiks että jäis tavaks).

Tämä oli hauska projekti, vaikka olen kyllä tavallaan piirtänyt uusiksi vanhoja omia lemppareita joko tietoisesti tai tiedostamatta. En kuitenkaan oikein harrasta kuvia joissa on monta hahmoa yhtä aikaa niin kylläpä tässä oli hommaa! Jos joku on tällaista miettinyt tehdä itse niin kannattaa kokeilla, huomaa että kyllä sitä on huomaamattaan kehittynyt.

Top 15 Peliäni -haaste #4.

Catherine

catherine036 copy

Tää on varmasti vaikein ja masokistisin peli tällä listalla. Tai no en tiiä tavallaan Shin Megami Tensei: Nocturne ja Digital Devil Saga 2 on vaikeempia mutta jos jaksaa vaan kehittää ukkoja niin kyllä pärjää, mutta tämä pelipä onkin tarinapainotteinen puzzle-peli.

Catherinessä päähenkilönä on Vincent, kolmikymppinen vähän nahjusmainen mies joka on ollut parisuhteessa jo monta vuotta tyttöystävänsä Katherinen kanssa mutta ei halua mennä naimisiin eikä edetä suhteessa enää sen pidemmälle vaan mielummin käy joka ilta baarissa kavereittensa kanssa. Kaupungissa on alkanut tapahtumaan outoja kuolemia missä uhreina on aina suhteessa olleet miehet jotka ovat kuolleet nukkuessaan erittäin kärsineen näköisinä. Eräänä iltana kun Vincent on jäänyt baariin yksin juomaan, hän kohtaa blondin nuoren naisen nimeltä Catherine. Sitten tuleekin pelin eka kenttä kun Vincent näkee unta että hyppii ja työntelee palikoita edetäkseen ylöspäin ja joka puolella on lampaita jotka puhuvat ja kaikki on ahdistavaa. Sitten Vincent herääkin sängystään aamulla ja huomaa että hänen vieressään nukkuu Catherine. Katherine soittaa ja haluaa tavata ja kaiken häsellyksen jälkeen Vincent saa tietää että Katherine on raskaana.

Catherinen juoni siis etenee Vincentin yrittäessä päättää Katherinen ja Catherinen välillä ja aina öisin hän näkee unta palikoista ja kenttä heijastaa edellisen päivän tapahtumia. Pelissä siis pelattava osuus koostuu siitä että on erilaisia palikoita joiden päällä pompitaan ja niiden päältä juostaan ja yritetään kiivetä koko ajan ylemmäs ennenkuin palikkatorni hajoaa alta. Aina kenttien välissä tuleekin sitten kysymyksiä kuten ”ottaisitko vanhemman vai nuoremman kumppanin” tai ”olisiko oikein seurustella robotin kanssa” yms. joihin vastaamalla vaikutetaan pelin loppuratkaisuun koska kaikki valinnat näkyvät mittarissa mikä käyttää että kuinka ”hyvä” tai ”huono” ihminen on (siinä mielessä että pitääkö pettämistä harmittomana ja onko uskollisuus tarpeellista).

Mielestäni Catherine on mestarillinen taidonnäyte siitä että pelin tarina ja mekaniikat ei millään muulla välittyisi pelaajalle/katsojalle muutakuin pelin kautta. Ei tätä millään saisi muunnettua järkevästi animaatioksi taikka elokuvaksi tai sarjakuvaksi. Peli on addiktoiva ja vaikea. Meinasin menettää järkeni kun aikoinaan pelasin tätä ekaa kertaa. Tein samaan aikaan ensimmäistä animaatiotani aivot kiehuen yli ja lipuvan mössönä korvista ulos lähes joka päivä ja aina illalla sitten pelasin tätä ja tuskailin sen vaikeutta ja näin unta palikoista ja palikkojen siirtelystä. Vaikka palikkojen siirtely ja niiden päälle kiipeily voi kuulostaa yksinkertaiselta niin tähänkin on tekniikoita aivan mieletön määrä! Lisäksi aina kenttien lopuksi tulee joku lopari-örkki kuten vauva jolla on moottorisaha silmässä tai jättiläispylly jolla on silmät ja kieli peräreiässä ja nämä sitten jahtaavat siinä samalla niin yritäpä siinä miettiä! Tarina oli mahtava, nauroin ja jännitin ja olin ihan täysillä mukana koko ajan! Sitten lopulta sain vielä hyvän lopunkin, ainakin kun vertaa suurimpaan osaan muista yhteensä yhdeksästä lopusta. Sitten vuoden päästä olin että ”hei, tekeepä mieli pelata tätä ältsin vaikeeta peliä vielä vaikeemmalla” ja sitten alotin pelin HARDilla ja olin aivan kusessa. Mutta menin silti sen läpi. Ja sain vielä paremman lopun. Että joo, tämä peli tekee täydellisesti sen mitä se aikookin ja suosittelen kaikille jotka suinkaan uskovat omiin kykyihinsä.

Jottain fan-artin tapaista.

Piirrän hyvin harvoin fan-arttia ihan vaan siitä syystä että olen erittäin laiska ottamaan mallia tai etsimään reffi-kuvia.Mutta nyt tuli repästyä.Joitain lempihahmoja iskettynä yhteen.Väritys näyttää vähän kummalta koska paperi oli kuprulla skannatessa.