Taustamusa: https://www.youtube.com/watch?v=5i_enopHsqg&t=2277s
Dark Souls oli kaiken kuulemani perusteella maailman huonoin peli ja totesin että en sitten vissiin tule sitä pelaamaan maineensa takia. Kuitenkin kuten Dark Souls 1 kanssa kävi, olin pelannut Bloodbornen samoilta tekijöiltä ja ostin koko Dark Souls trilogian halvalla, joten päätin sitten ykkösen jälkeen aloittaa kakkosen sillä periaatteella että ei se nyt niin huono voi olla. Vastaus saattaa yllättää.
Peli alkaa kun pelaajahahmo saa kuolemattomuuden-kirouksen, saman joka vaivasi ensimmäisen pelin valtakuntaa. Nyt ollaan kuitenkin ihan toisessa kuningaskunnassa, mutta asiat ovat ihan yhtä huonosti. Pelaaja on saanut kuulla että tästä paikasta löytyisi parannuskeino kiroukseen ja haluaa parantua ennenkuin hän unohtaa perheensä, muistonsa ja lopulta itsensä kun kuolemattomuus jäytää hänen ihmisyyttään ja tekee hänestä onton ihmisraunion. Kuvassa oleva paikka ”Majula” toimii koko pelimaailmaa yhdistävänä alueena johon pelaaja palaa useampaan otteeseen. Paikka kuvaa koko pelin tunnelmaa täydellisesti. Surumielinen, raunioitunut valtakunta jossa on vähän toivoa tulevaisuudelle, mutta tuoden samalla lohtua niille jotka vielä ovat elossa. Majula on paikka johon pelin aikana tavatut hahmot kerääntyvät ja heidän tarinansa kehittyvät pelin edetessä. Kaikkien hahmojen tarinat ovat kylläkin lopulta melko traagisia, kuten kirottu seppä joka on unohtanut mitä tuli maasta etsimään ja jonka tytär tuli etsimään isäänsä mutta ei tiedä että tämä kyseinen henkilö on vieressä asuva kyseinen seppä.
Pelaaja ajelehtii ympäri maita ja mantuja saaden lopulta tietää että hänen täytyy kerätä neljä sielua jolloin hänestä tulee maan uusi valtias. Edellinen kuningas on kadoksissa ja valtaa pitää hänen puolisonsa kuningatar. Pelin aikana annetaan vihjeitä siitä mikä kuninkaan kohtalo on ollut ja mitä hän on tehnyt. Kauan sitten kuningas varasti jättiläisiltä merten takaa jotain, mikä aiheutti sodan joka runteli maan ja jonka tuloksena kuolemattomuuden-kirous tuli maahan. Kaikista yrityksistä huolimatta tämä johti kuningaskunnan tuhoon ja kuningas katosi. Pelaajan lopulta löydettyä kaikista pimein ja unohdetuin hautakammio syvällä maan alla, pelaaja vihdoin tapaa kuninkaan uskollisimman palvelijan jota vastaan taistellaan. Taistelun aikana pelaaja voi miettiä että miksi tämä henkilö on missä on, kaukana maan alla paikassa johon on haudattu maan ylimystö jo vuosisatojen ajan. Palvelijan kaaduttua taistelussa päästään hautakammion viimeiseen huoneeseen. Pelaajaa odottaa valaisematon huone, jossa valtavaa miekkaa raahaten edestakaisin kävelevä kuningas vaeltaa edestakaisin. Kirous on vallannut kuninkaan mielen jo kauan sitten eikä edes hyökkää pelaajan kimppuun koska on jo niin kaukana ihmisyydestä. Mutta pelaajasta ei voi tulla uutta valtiasta kuningaskunnalle jos vanha hallitsija on vielä elossa. Tämä hetki sai minut tajuamaan miten hyvä tarina pelissä on ja se onkin pelin suurin vahvuus. Tarinan avautuessa pelaajalle, myös pelaaja alkaa jo unohtamaan että miksi tuli kuningaskuntaan. Tämäkö oli hänen tavoitteensa? Itse ainakin olin jo unohtanut koko perheen ja alkuperäisen tavoitteen tässä vaiheessa peliä ja se onkin varmasti ollut tarkoitus. Pelaaja itse saa maistiaisen siitä miltä kuolemattomuuden-kirous tuntuu.
Pelattavuudeltaan kuitenkin peli on vähän niin ja näin. Peli toimii samoilla tavoin kuin edellinenkin peli, mutta pienin muutoksin jotka eivät ole ihan ansaittuja tai tarvittuja. Vihollisten iskujen väistäminen on toisinaan hankalaa, vihollisia on aivan liikaa, bosseja on liikaa ja suurin osa aivan turhia ja edellisen pelin tuoma maine ”pelistä jossa tulet kuolemaan paljon” on jostain syystä otettu tahallaan osaksi pelisuunnittelua ja jotkin kohdat pelissä tuntuvat epäreiluilta. Mutta pelin tarina ja maailma ovat erinomaiset. Myös (ainakin trilogian mukana ilmaiseksi tulleet) pelin DLC eli lisäsisältö on erinomaista, sillä kaikissa kolmessa matkustetaan aina yhteen uuteen pienempään kuningaskuntaan jossa nähdään miten asiat ovat kussakin pilalla. Myös näiden boss-tappelut ovat mielestäni jopa pelisarjan parhaimmistoa, varsinkin musiikkien puolesta jos muuten perus-pelin musiikit eivät jääneet mieleen.
Dark Souls 2 on mainettaan parempi, mutta ymmärrän kyllä sekä niitä jotka peliä haukkuvat että niitä jotka pelistä pitävät. Itse kuuluisin enemmän peliä puolustavien joukkoon, vaikka muutaman kerran meinasikin mennä hermot peliä pelatessa. Mutta tämä peli kuitenkin osoitti että vaikka jokin asia yleisen mielipiteen mukaan on huono tai surkea, kannattaa vain lopulta luoda itse oma mielipide asiasta omalla kokemuksella. Arvosanaksi annan vaikka 7.5/10, sillä pelin huonot puolet ovat todella huonoja, mutta hyvät puolet todella hyviä. Suosittelen kokeilemaan jos on ollut samassa käsityksessä kuin minä aikoinaan.
