Shin Megami Tensei III :Nocturne aka SMT: Lucifer’s Call

Luonnostelen nää kuvat aina n. etusormi x peukalo kokoiselle ruudulle.

Argh inhoon perspektiivi-juttuja ja viivottimen käyttöö mutta kai se joskus pitää päästä siitäkin inhosta eroon.

Ja hienosti hahmot äkkiseltään piirrettynä vihkoon ku ei oo konetta lähellä. Ja perspektiivi varmaan heittää vähän mutta IHAN SAMA.

Ja taas pientä nippeli-piirtojälkee…

Noni jos tää nyt näyttäis paremmalta ku vähän värittää.

Melkeinnn….

Melkeeeiinnnn….

Noniin joo saa luvan kelvata.

https://www.youtube.com/watch?v=QjOo3gVFusE

Tuo mainos tiivistää aika hyvin pelin tunnelman. Kaikki ovat kuolleet. Maailma on tuhoutunut. Kaikkialla on verenhimoisia demoneita. Ja sinä yksin tässä maailmassa.

https://www.youtube.com/watch?v=smYGPN2lBo8

Peli alkaa sillä että päähenkilö (joka ei osaa puhua eli pelaaja itse on tämä) ja hänen kaksi kaveriaan lähtevät tapaamaan opettajaansa sairaalaan Tokiossa. Sairaalassa ei kuitenkaan ole ketään ja opettajakin on kateissa. Kuitenkin päähenkilö löytää erään miehen joka aikoo tappaa tämän mutta opettaja tulee paikalle ja estää. Sitten mennäänkin sairaalan katolle missä opettaja kertoo että äsköinen mies tuhoaa maailman ja tekee uuden paremman maailman nykyisen tilalle. Sitten tuleekin välivideo missä maailma tuhoutuu.

Päähenkilö herää ja näkee blondi-tukkaisen pojan ja vanhan mustiin pukeutuneen naisen. Poika päättää antaa päähenkilölle ”mahdollisuuden” ja tiputtaa erittäin inhottavan toukan tämän silmään mikä erittäin graafisesti pureutuu tämän sisälle. Seuraavan kerran kun päähenkilö herää, hänellä on hienot tatuoinnit ja hän on muuttunut puoliksi demoniksi, eli hänestä on tullut Demi-Fiend. Sitten seikkaillaankin hylätyssä sairaalassa ja yritetään ottaa selvää että mitä on tapahtunut ja onko opettaja ja kaverit elossa.

Tässä pelissä on hyvin,HYVIN tiivis tunnelma. Post-apocalyptisen Tokion tunnelma on niin synkkä ja pelottava kuin vain voi olla. Jos ei vielä tullut selväksi niin peli on siis myös äärimmäisen SYNKKÄ. Muita ihmisiä maailmassa ei ole kuin sinä itse päähenkilönä ja ystäväsi ja opettajasi ja mies joka tuhosi maailman. Ja eräs toimittaja. Apua ei saa mistään eikä keneltäkään ja kaikki pitää tehdä itse. Mutta koska peli on RPG niin tietenkin mukaan saa kavereita joiden kanssa taistella! Paitsi että kaikki joita mukaan saa ovat demoneita. Jotka pitää lahjoa, suostutella tai uhkailla mukaan. Kuka tahansa vihollinen (paitsi bossit) joita vastaan tulee voi rekrytoida mukaan jos siihen pystyy,mikä on yksi hauskimmista mekaniikoista tässä pelissä. Toisaalta myös yksi ärsyttävimmistä koska usein käy niin että puhun jollekkin tosi siistin näköiselle örkille ja se on että ”anna puolet rahoistas niin tuun mukaan” ja sitten annan ja se on vaan et ”no okei mun pitää nyt mennä sori moikka” ja sinne meni rahat. Ja rahaa saa vaan tappelemalla. Ja kun tappelee niin ottaa damagee ja pitää käydä parantamassa. Ja parantaminen maksaa. Ja tämän takia tykkään tästä niin paljon, koska tämä peli ei tosiaankaan ole helppo vaan aivan masokistisen vaikea.

https://www.youtube.com/watch?v=cGcvgxGqEhY

Tarina on niukka mutta erittäin syvällinen. Maailma ei siis olekaan täysin tuhoutunut,vaan siirtynyt ikäänkuin välitilaan, ja tällä hetkellä maailma näyttää ikäänkuin pallon sisäpuolelta jossa Tokio sijaitsee koska siellä tämä aiheutettiin. Maailman keskellä ikäänkuin aurinkona on Kagutsuchi jonka avulla uusi maailma voidaan luoda. Sitten selviää että vain ihminen voi luoda uuden maailman jos tällä on tarpeeksi voimaa kutsua itselleen oma ”jumala” joka vastaa tämän henkilön omaa ihannemaailman käsitystä. Pelin edetessä päähenkilö tapaa silloin tällöin ystäviään jotka ovat aluksi aivan hukassa mutta haluavat selviytyä yksin, ja pelin edetessä he ovat alkaneet voimistua ja ovat löytäneet itsensä matkatessaan yksin. Heille on muodostunut omat ihannemaailman käsityksensä ja tekevät nyt kaikkensa että voivat luoda oman maailman. Tämä oli minusta erittäin pelottavaa. Pelissä ei turhan paljon dialogia tai muuta puhumista ole, ja ne muutamat kerrat kun jompikumpi kaveri tuli vastaan niin olin aina niin iloinen. Mutta sitten he alkoivat puhua siitä miten saastainen paikka edellinen maailma oli ja he ovat viimein saavuttaneet oikean potentiaalinsa. Yhtäkkiä heistäkin on tullut vihollisia. Mutta toisaalta mitä syytä päähenkilöllä itsellään,PELAAJALLA itsellään on tehdä mitään tässä maailmassa? Aikooko hän luoda oman maailman vaiko onko jollain kaverilla sellainen maailmankuva joka vastaa omia odotuksia?

https://www.youtube.com/watch?v=0pwWghrkoig

Pelissä siis on 6 erilaista loppua. Joko voi seurata jompaakumpaa kaveria luomaan heidän maailmansa, seurata miestä joka tuhosi maailman ja tehdä hänenlaisen maailman, jättää maailman sellaisekseen, palauttaa kaiken ennalleen tai sitten tuhota koko universumi. Maailman tuhonnut mies haluaa että uudesta maailmasta tulisi paikka jossa ei olisi tunteita,eli ei voisi syntyä konflikteja koska kaikki olisivat yhtä ja samaa. Yksilöitä eikä tunteita olisi joten kaikki elisivät sulassa sovussa ja rauhassa. Ensimmäinen kaveri (kuvassa jo hiukan demonisempaan suuntaan muuttuneena) haluaa maailman jossa vahvat vallitsevat ja heikot häviävät. Maailma jossa vain vahvin selviää ja heikoilla ei ole mitään arvoa. Toinen kaveri haluaa maailman jossa ihmiset ovat yksilöitä eikä kukaan saa olla toisen kanssa tekemisissä. Maailma jossa ihminen elää omassa subjektiivisessa todellisuudessaan ilman että kukaan ulkopuolinen voi häiritä. Jos pelaaja päättää hylätä kaikki nämä aatteet,hänen luonnollisesti täytyy tappaa heidät että pelaaja saa luotua omanlaisena maailman. Ja kukapa ei haluaisi tappaa kahta parasta ystäväänsä jotka eivät ole enää yhtään sen näköisiä tai tuntuisia mitä he ovat olleet. Pelaaja voi joko jättää maailman siihen muotoon miltä se näyttää tapaamalla Kagutsuchin ilman mitään mielipiteitä uudesta maailmasta jolloin hän on antanut demonipuolensa vallata hänet, tai sitten palauttaa maailma sellaiseksi kuin se oli ja näin toteuttaa hänen opettajansa toive. Tai sitten jos pelaaja on seurannut Luciferin houkutuksia ( kyllä,Lucifer eli itse piru on hahmona tässä pelissä ja useimmissa Shin Megami Tensei-peleissä) ja päättänyt vapauttaa maailman Jumalan tyranniasta, pelaaja voi liittyä Luciferin joukkoihin ja tappaa Kagutsuchin, jolloin maailma tuhoutuu ja jäljelle jää vain pimeys. Ja tällöin seuraa viimeinen taistelu Luciferia vastaan joka testaa päähenkilön voimia että voiko hän haastaa Jumalan tulevassa sodassa tätä vastaan. Ja taistelussa soi tämä musiikki. Yleensä peleissä viimeiset taistelut musiikkeineen ovat mahtipontisia ja hienoja ja näin, mutta ei tämä. Sinä olet omilla valinnoillasi päättänyt tuhota koko universumin ja nyt taistellaan Luciferin kanssa siitä että kumpi on vahvempi. Ja taistelu on pelin vaikein.

https://www.youtube.com/watch?v=yHrQitKjS3I

Tämä peli pisti minut miettimään niin monia asioita. Ensimmäisellä peluu-kerralla tein kaikki valinnat ihan sen mukaan miltä sillä hetkellä tuntui ilman että yritin saada mitään tiettyä loppua, ja sain sitten neutraali-lopun eli ”parhaan” lopun eli palautin maailman ennalleen. Mutta ei se kaikkien mielestä ole ”paras” loppu. Jotkut ihan oikeasti ovat sitä mieltä että yksi näistä kolmesta muusta ihannemaailmasta on se paras mahdollinen. Toisella pelikerralla aloin miettiä ihan tosissani että mitä näistä aatteista kannattaisin. Netissä näkee paljon taistelua siitä että mikä on kaikkien paras näistä ja heillä on ihan päteviä mielipiteitä. Sitten kun viimein löysin oman vastauksen,se pelotti minua aivan tajuttomasti. Sitten pakenin tältä tunteelta ja päätin tuhota koko universumin. Eikä se helpottanut oloni yhtään. Mutta sai minkä lopun sitten tahansa, tämä musiikki soi joka tapauksessa. Koska se loppu mihin sinä päädyit oli sinun omien valintojesi summa.