Nyt näin niinkun spontaanisti teen tämmösen kun blogi pitäis päivittää mutta siitä päivityksestä tulis joko semmonen missä valitan koulusta (on ollu aika tuskasta) tai sitten viime viikosta kun olin lomalla (jolloin ei oikeestaan tapahtunu mitään). Selailin sitten jotain kuvia mitä tässä on tullu viimeaikoina piirreltyä niin löyty tämä ja tästä tekis mieli puhua.
Peli on siis nimeltään ”Hollow Knight”. Genrenä metroidvania tai tutkinta-seikkailu jos ei tunne sanaa. Päähenkilö on kuvassa oleva nimetön hahmo joka saapuu muinaiseen valtakuntaan Hallownestiin missä tauti/rutto/virus on tehnyt tuhojaan ja suurin osa asukkaista on tämän taudin vallassa ja muuttuneet väkivaltaisiksi ja mielettömiksi, ikään kuin zombeiksi. Sittenpä lähdetäänkin seikkailemaan ja etsimään pelin tarkoitusta.
Ensinnäkin, tässä pelissä on hyvin hyvin hieno tunnelma joka syntyy musiikista (ja välillä sen puuttumisesta), artstylestä sekä hahmoista. Pelin hahmot ja viholliset ovat kaikki hyönteisiä ja on piirretty yksinkertaisesti mutta tehokkaasti käyttäen paksuja viivoja. Väriskaala on harmaa, mutta kun välillä törmää johonkin värikkääseen niin kylläpä siitä innostuu. Pelissä on myös juoni mikä paljastuu pikkuhiljaa sitä mukaa kun pelissä pääsee eteenpäin, mutta aika paljon jää pelaajan itse selvitettäväksi ja ymmärrettäväksi. Itsellenikin jäi aika paljon epäselväksi ja piti mennä netistä katsomaan että mitä ihmettä, kuten vaikka että kuka päähenkilö oikeasti on. Musiikeista sen verran että tää oli yks lemppareita:
Yleensä tämän tyyppisissä peleissä seikkaillaan itsekseen ja harvemmin, jos koskaan, tulee ketään muita hahmoja vastaan. Hollow Knightissä kuitenkin sivuhahmot ovat ihan hauskoja tapaamisia pelin alkupäässä, mutta ovatkin isommassa roolissa myöhemmin mitä en olisi osannut odottaa. Kuten vaikka eräs pröystäilevä nais-koppakuoriainen Cloth joka väittää voittavansa kaikki vastustajansa yms., mutta muutaman kerran tämän tultua vastaan hän myöntää että on oikeasti vain peloissaan. Pelin loppupuolella jos löytää petturi-rukoilijasirkkojen päämajan ja alkaa taistelu näitä vastaan niin yhtäkkiä Cloth tuleekin mukaan taisteluun mätkimään vihollisia. Sitten tuleekin itse bossi ja Cloth avustaa taistelussa (taitaa olla yksi kahdesta bossista jossa saa apua). Olin ihan innoissani koska tykkäsin hahmosta ja oli siistiä päästä taistelemaan kahdestaan, mutta sitten se perkeleen rukoilijasirkka löikin lopuksi viimeisen iskunsa suoraan Clothin ruumiin läpi, nosti tämän ilmaan ja Cloth löi puolestaan viimeisen iskunsa. Ja molemmat kuolivat. Pelissä oppii puhumaan kuolleitten kanssa, ja Clothin henki tulee pois ruumiista ja kertoo miten iloinen hän oli että pystyi viimein voittamaan pelkonsa. Toinen ei niin suuressa roolissa ollut hahmo oli pieni laulava tyttö-koppis Myla joka kaivaa kaivoksessa kristalleja itsekseen ja laulelee ettei olisi niin yksinäinen. Aina kun hänelle puhuu pelin aikana niin hän kertoo miten mukava on kun välillä saa seuraa. Pelin edetessä täytyy herättää kolme ”uneksijaa” jotka pitävät taudin lähteen sinetöitynä, mutta jotka tulee kuitenkin herättää että pääsee taudin lähteelle tuhoamaan sen (ainakin näin minä ymmärsin). Olin herättänyt heistä kaksi kun palatessani aloitusalueelle, jossa pelin ainut turvapaikka/kylä sijaitsee, koko paikka oli taudin vallassa. Joka puolella kasvoi oranssia mönjää ja zombi-ötököitä oli entistä enemmän. Aloin epäilemään tekojani. Sitten menin kaivokselle. En kuullut enää laulua. Lähdin kävelemään kohti paikkaa missä Myla aina oli. Hän ei liikkunut. Menin hänen lähelleen. Hänen silmänsä välähtivät oransseiksi ja hän hyökkäsi. Paniikissa tietenkin löin häntä takaisin ja hän kuoli. Eikä hänen henkeään näkynyt. Tauti oli tappanut hänet jo kauan sitten, vaikka ruumis elikin vielä.
Tällaisissa peleissä paikkojen tutkiminen on kaikkein jännintä puuhaa. Hallownestissä on noin 15 eri aluetta jotka ovat yhteydessä toisiinsa mutta täysin erilaisia. Aloitusalueen karuudelle kontrastiksi heti seuraava alue onkin runsas metsä (mitä nyt maan alla metsää voi olla) ja löytyy kaupunki jossa sataa aina vettä ja vieläkin syvemmällä maan alla olevia paikkoja jotka ovat pelottavia. Esimerkiksi eräs paikka nimeltään Deepnest josta sain tietää että yksi ”uneksija” löytyisi sieltä, joka on hämähäkkien johtaja. En tietenkään halunnut mennä sinne ja välttelin paikkaa niin kauan kuin pystyin. Lopulta jouduin menemään sinne, ja kylläpä oli ahdistavaa. Seittiä joka puolella, hämähäkkejä kipittelee kimppuun joka puolelta ja piikkiansoja lattiat täynnä. Pahinta oli kun välillä näin oman hahmoni kaksoisolennon aina jossain käytävän päässä seisomassa, mutta kun lähdin sitä seuraamaan, se katosi. Ja ne muutamat kerrat kun tämä tapahtui niin kyllä todellakin pelotti. Sitten löysin jonkun reiän seinästä ja sieltä löytyi ruumiita. Puhuin heidän hengilleen ja he olivat seuranneet rakkaitaan ja kuolleet. Seurasin ruumiita luolaa eteenpäin ja kohtasin oman kaksoisolentoni. Ja tietenKIN SE OLI JOKU PIRUN HÄMÄHÄKKI JOKA HOUKUTTELEE SAALISTA LUOKSEEN. Hyvänen aika. Onneksi taistelu oli helppo, vaikkakin puistattava.
Mitä tästä nyt osaisi muuta sanoa. Pelasin tätä ihan liikaa alkusyksystä kun en vain pystynyt lopettamaan. Hollow Knight on aika haastava, mutta pelissä vaaditaan vain hyviä refleksejä ja kärsivällisyyttä. Suosittelen 5/5, ostin pelin neljällä eurolla digitaalisena mutta luultavasti ostan fyysisenkin jos semmoinen joskus tulee.
