Pelikatsaus: Hollow Knight

Nyt näin niinkun spontaanisti teen tämmösen kun blogi pitäis päivittää mutta siitä päivityksestä tulis joko semmonen missä valitan koulusta (on ollu aika tuskasta) tai sitten viime viikosta kun olin lomalla (jolloin ei oikeestaan tapahtunu mitään). Selailin sitten jotain kuvia mitä tässä on tullu viimeaikoina piirreltyä niin löyty tämä ja tästä tekis mieli puhua.

hollowknight

Peli on siis nimeltään ”Hollow Knight”. Genrenä metroidvania tai tutkinta-seikkailu jos ei tunne sanaa. Päähenkilö on kuvassa oleva nimetön hahmo joka saapuu muinaiseen valtakuntaan Hallownestiin missä tauti/rutto/virus on tehnyt tuhojaan ja suurin osa asukkaista on tämän taudin vallassa ja muuttuneet väkivaltaisiksi ja mielettömiksi, ikään kuin zombeiksi. Sittenpä lähdetäänkin seikkailemaan ja etsimään pelin tarkoitusta.

Ensinnäkin, tässä pelissä on hyvin hyvin hieno tunnelma joka syntyy musiikista (ja välillä sen puuttumisesta), artstylestä sekä hahmoista. Pelin hahmot ja viholliset ovat kaikki hyönteisiä ja on piirretty yksinkertaisesti mutta tehokkaasti käyttäen paksuja viivoja. Väriskaala on harmaa, mutta kun välillä törmää johonkin värikkääseen niin kylläpä siitä innostuu. Pelissä on myös juoni mikä paljastuu pikkuhiljaa sitä mukaa kun pelissä pääsee eteenpäin, mutta aika paljon jää pelaajan itse selvitettäväksi ja ymmärrettäväksi. Itsellenikin jäi aika paljon epäselväksi ja piti mennä netistä katsomaan että mitä ihmettä, kuten vaikka että kuka päähenkilö oikeasti on. Musiikeista sen verran että tää oli yks lemppareita:

Yleensä tämän tyyppisissä peleissä seikkaillaan itsekseen ja harvemmin, jos koskaan, tulee ketään muita hahmoja vastaan. Hollow Knightissä kuitenkin sivuhahmot ovat ihan hauskoja tapaamisia pelin alkupäässä, mutta ovatkin isommassa roolissa myöhemmin mitä en olisi osannut odottaa. Kuten vaikka eräs pröystäilevä nais-koppakuoriainen Cloth joka väittää voittavansa kaikki vastustajansa yms., mutta muutaman kerran tämän tultua vastaan hän myöntää että on oikeasti vain peloissaan. Pelin loppupuolella jos löytää petturi-rukoilijasirkkojen päämajan ja alkaa taistelu näitä vastaan niin yhtäkkiä Cloth tuleekin mukaan taisteluun mätkimään vihollisia. Sitten tuleekin itse bossi ja Cloth avustaa taistelussa (taitaa olla yksi kahdesta bossista jossa saa apua). Olin ihan innoissani koska tykkäsin hahmosta ja oli siistiä päästä taistelemaan kahdestaan, mutta sitten se perkeleen rukoilijasirkka löikin lopuksi viimeisen iskunsa suoraan Clothin ruumiin läpi, nosti tämän ilmaan ja Cloth löi puolestaan viimeisen iskunsa. Ja molemmat kuolivat. Pelissä oppii puhumaan kuolleitten kanssa, ja Clothin henki tulee pois ruumiista ja kertoo miten iloinen hän oli että pystyi viimein voittamaan pelkonsa. Toinen ei niin suuressa roolissa ollut hahmo oli pieni laulava tyttö-koppis Myla joka kaivaa kaivoksessa kristalleja itsekseen ja laulelee ettei olisi niin yksinäinen. Aina kun hänelle puhuu pelin aikana niin hän kertoo miten mukava on kun välillä saa seuraa. Pelin edetessä täytyy herättää kolme ”uneksijaa” jotka pitävät taudin lähteen sinetöitynä, mutta jotka tulee kuitenkin herättää että pääsee taudin lähteelle tuhoamaan sen (ainakin näin minä ymmärsin). Olin herättänyt heistä kaksi kun palatessani aloitusalueelle, jossa pelin ainut turvapaikka/kylä sijaitsee, koko paikka oli taudin vallassa. Joka puolella kasvoi oranssia mönjää ja zombi-ötököitä oli entistä enemmän. Aloin epäilemään tekojani. Sitten menin kaivokselle. En kuullut enää laulua. Lähdin kävelemään kohti paikkaa missä Myla aina oli. Hän ei liikkunut. Menin hänen lähelleen. Hänen silmänsä välähtivät oransseiksi ja hän hyökkäsi. Paniikissa tietenkin löin häntä takaisin ja hän kuoli. Eikä hänen henkeään näkynyt. Tauti oli tappanut hänet jo kauan sitten, vaikka ruumis elikin vielä.

Tällaisissa peleissä paikkojen tutkiminen on kaikkein jännintä puuhaa. Hallownestissä on noin 15 eri aluetta jotka ovat yhteydessä toisiinsa mutta täysin erilaisia. Aloitusalueen karuudelle kontrastiksi heti seuraava alue onkin runsas metsä (mitä nyt maan alla metsää voi olla) ja löytyy kaupunki jossa sataa aina vettä ja vieläkin syvemmällä maan alla olevia paikkoja jotka ovat pelottavia. Esimerkiksi eräs paikka nimeltään Deepnest josta sain tietää että yksi ”uneksija” löytyisi sieltä, joka on hämähäkkien johtaja. En tietenkään halunnut mennä sinne ja välttelin paikkaa niin kauan kuin pystyin. Lopulta jouduin menemään sinne, ja kylläpä oli ahdistavaa. Seittiä joka puolella, hämähäkkejä kipittelee kimppuun joka puolelta ja piikkiansoja lattiat täynnä. Pahinta oli kun välillä näin oman hahmoni kaksoisolennon aina jossain käytävän päässä seisomassa, mutta kun lähdin sitä seuraamaan, se katosi. Ja ne muutamat kerrat kun tämä tapahtui niin kyllä todellakin pelotti. Sitten löysin jonkun reiän seinästä ja sieltä löytyi ruumiita. Puhuin heidän hengilleen ja he olivat seuranneet rakkaitaan ja kuolleet. Seurasin ruumiita luolaa eteenpäin ja kohtasin oman kaksoisolentoni. Ja tietenKIN SE OLI JOKU PIRUN HÄMÄHÄKKI JOKA HOUKUTTELEE SAALISTA LUOKSEEN. Hyvänen aika. Onneksi taistelu oli helppo, vaikkakin puistattava.

Mitä tästä nyt osaisi muuta sanoa. Pelasin tätä ihan liikaa alkusyksystä kun en vain pystynyt lopettamaan. Hollow Knight on aika haastava, mutta pelissä vaaditaan vain hyviä refleksejä ja kärsivällisyyttä. Suosittelen 5/5, ostin pelin neljällä eurolla digitaalisena mutta luultavasti ostan fyysisenkin jos semmoinen joskus tulee.

Artdump 2

On ollut taas tämmöinen luovuudenton jakso. Tällä viikolla pitäis tulla joku päivitys. Täs on jotain mitä on tullu piirrettyä.

Nörttäilysälää

Tykkään keräillä kaikkee nörttikamaa ja taidekirjoja ja nyt kun on hyllytilaa uudessa kämpässä niin järjestelin tavarat hienosti aina hylly per pelisarja.

mde

Ekaks vähän Legend of Zelda -kamoja. Oon kyllä pelannu kaikki zeldat läpi (paitsi ekan, tokan ja multiplayerit) ja omistan vielä digitaalisena lisää kun mitä kuvassa näkyy, plus mitä omistan game boylle mutta ne on jossain vanhempien luona. Tekis mieli joskus hommata Breath of the Wildistä Champion amiibot, mutta ne on aika hintavat joten saas nähä. Pari hienoo zelda-julistetta on kanssa seinällä, mutta niistä ei ole nyt kuvaa.

dav

Fire Emblem-sälä jää aika vähäiseksi, kun eipä niitä pelejä ihan hirvesti edes ole julkaistu Japanin ulkopuolella. Löysin tuon FE Echoes -collectors editionin halvemmalla kuin itse pelin niin siitähän tuossa suurin osa koostuu. Omistan kanssa digitaalisena loput pelit mitä on täällä julkaistu (paitsi Awakening jonka oon pelannu kahdesti lainaten veljeltä). Keskellä olevaan Tharja-figuuriin törmäsin AliExpressissä hirmu halvalla niin ostin sen itelleni joululahjaks ;D

dav

Sittenpä kattavin kokoelma näistä kaikista. Shin Megami Tensei- ja Persona -tavaraa ja pelejä löytyy aika paljon. Persona 5 -collectors editionin sain normaalihintaan vielä kun niitä jostain löytyi, eikä tarvinnu tuplahintaan ettiä ebaysta. Alemman figuurin löysin kanssa murto-osa hintaan mitä se oikeesti makso ja ylemmän sain lahjaksi Minnalta. Taidekirjat olen ostanut kaikki mitä vaan on julkastu Japanin ulkopuolella ja kaikki PS2 -pelit pelisarjasta löytyy. Tästä kokoelmasta olen aika ylpeä.

Muutakin sälää löytyy mutta ei ihan tässä kokoluokassa. Jos saan hienosti aseteltua kuvaan niin saatan laitella loputkin tänne joskus.

Life is Strange

 

lifeisstrange051

Oon ollu viime aikoina vähän epävarma että mikä tämän blogin identiteetti oikein on, ja sen takia on ollu vähän hankala tehdä päivityksiä. Sitten päätin lukee koko blogin alusta asti läpi ja tajusin että eipä tässä mitään pohdittavaa olekaan, jatkan vaan mitä oon aina tehny ;D

Yks asia mitä oli yllättävän mielenkiintoista lukea omasta mielestä oli nuo Top 15 Peliäni -jutut. En ala mitään uutta listaa kyhäämään nyt tähän hätään, mutta ajattelin tehdä tämmöisiä yksittäisiä merkintöjä joistakin peleistä mitkä on tehny viime aikoina vaikutuksen minuun. Aloitetaan Life is Strangella.

Ostin pelin aika äkkiä sen jälkeen kun sain nykyisen koneeni (eli oikeasti semmoisen koneen millä pystyy pelaamaan jotain) enkä ollut aiemmin erityisemmin pelannut mitään tämän tyylisiä pelejä. LiS:ssä päähenkilö Max on palannut pelin alussa kotikyläänsä keskelle ei mitään ja aloittanut koulun valokuvauslinjalla. Kesken päivän hän päätyy näkemään kun vessassa eräs oppilas ammutaan ja hän oppii vahingossa pysäyttämään ja kelaamaan aikaa taaksepäin. Hän estää murhan tapahtumisen ja alkaa selvittämään vanhan ystävänsä kaverin katoamista ja mitä kaikkea salaliittoja siihen kuuluu.

Peli on siis tavallaan kävelysimulaattori, koska ei pelissä oikein muuta tehdä kuin kävellään, puhutaan ihmisten kanssa ja välillä leikitään ajan kanssa esim. käydään samoja keskusteluja ihmisten kanssa vastaten eri tavalla. Välillä peli ilmoittaa että joillakin teoilla on tarinan kokonaisuudelle suurikin merkitys, joten kannattaa miettiä tarkkaan että mitkä ovat järkeviä valintoja. Mutta toisaalta aina ei voi tietää mikä on paras vaihtoehto, sillä harvemmin sitä on. Valinnat vaihtelevat välillä ”kasteletko huonekasvisi” ”ammutko tämän tyypin”. Tietyissä kohdin peliä tulee sellaisia valintoja vastaan että kyllä piti miettiä useampi minuutti ja käydä jääkaapilla kun oli sellaisia tilanteita.

LiS on erittäin nätti peli. Hahmot saattavat näyttää aina välillä vähän pökkelömäisiltä, mutta kokonaisuus on erittäin tyylikäs ja paikat ovat kauniita. Juoni piti kiinnostavuuteni yllä ja loppupuolella alkaa tapahtumaan sellaisia asioita että ei pystynyt lopettamaan. Suoraan sanottuna en hirveämmin välittänyt päähenkilön Maxin enkä hänen ystävänsä Chloen hahmoista, mutta eipä se kokonaisuutta haitannut sillä hahmoja tässä pelissä riittää. Omaksi lemppariksini nousi koulukiusattu Kate Marsh, jolle kannattaa olla kiltti pelin alkupuolella tai sitä saattaa joutua katumaan… Meinasi nimittäin tulla sydänkohtaus ja itku päästä tietyssä kohdassa. Ja pelin musiikit on kanssa tosi hyvät ja sopivat tunnelmaan. Tuossa ylempänä ehkä lemppari pelin soundtrackista, mutta aika moni muukin on päätynyt kännykkääni.

Vaikea kertoa enempää ilman että alan spoilaamaan juonesta liikaa. Pelin saa ostettua Steamista taikka pleikkarille. Vähän aikaa sitten tuli myös pelille prequel missä Chloe on päähenkilö, mutta odottelen että se tulisi vähän halvemmaksi tässä vuoden aikana 😀 Jos diggaa esim. Telltalen pelejä niin kannattaa kokeilla. Saattaa jättää arvet pelin lopussa, mutta itse tein mielestäni oikeat valinnat.  Itsa good gaem.

Vesiväreilyä: Breath of the Wild

mipha039Pitkästä aikaa tuli maalattua vesiväreillä. Johonkin aikaan tein näitä tämmösiä peliaiheisia niin nyt kun ei oo koulussa niin hirvee stressi ja hoppu niin aattelin taas alkaa näitä tekee. Kuvassa Mipha Legend of Zelda: Breath of the Wildistä. Tykkäsin kaikista championeista, mutta Mipha vei voiton ;D

Joulukalenteri 2017

Elikkä kaikki Fire Emblem-pin-up-joulukalenteri -kuvat galleriana.

Artdump

Dumppaan vaan nyt kaiken mitä oon piirtäny mut en oo jaksanu laittaa tänne. Jotain viime aikaisia ja jotain vanhempia.

Kehitystä.

Aloin piirtämään tätä hahmoa taas ihan vaan sen takia että voin sitten vertailla miten olen joskus ennen piirtänyt. Hauska huomata että kehitystä on tapahtunut. Ja että nykyään jakson kattoo reffi-kuvia.

Mutta käsiä en vieläkään osaa piirtää ;D

Ai mikä sarjakuvablogi?

Tullu nyt koulun alettua taiteiltua taas vähän enemmän niin laitan tänne.

semmonen082Kokeilin vähän sekatekniikkaa, mutta paperi ei kestäny niin vähän tuli sotkua.

2b0852B Nier: Automata:sta.

superhero086Vähän originaaliakin.

meiriseandshine084Uuden Overwatch-animaation innoittamana syntyi tämmöinen.

ff083F.F JoJo:sta.

mantis087Mantis Guardians of the Galaxy 2:sta. En tiiä miten ihmiset ei voi tykätä tästä leffasta, mutta sanoi kuka mitä tahansa, Mantis oli söps. Btw en oo ennen piirtäny elokuvahahmoja, pitäis piirtää useemmin.

PS. Päivitän ihan oikeesti heti kun oon saanu järjestettyä uuden asunnon kuntoon ja päässy koulussa kunnolla vauhtiin, aika vähän niinkuin hujahti loppukesän osalta.

Artdump.

Jotain mitä on tullu taas piirreltyä.

pharah-väri056Pharah Overwatchista. Ei ollut ihan hirveästi ruskean sävyjä joista valita niin tästä tuli vähän tämmönen.

susanstrong054Susan Strong Adventure Time:stä. Piirsin tään sata vuotta sitten mutta eipä oo tullu laiteltua mihinkään.

yusuke059Yusuke Kitagawa Persona 5:sta. Vähän tämmöstä suttusen tyylin kokeilua. Lempihahmoni kyseisestä pelistä.

pose060Yks päivä huomasin että miten kyllästynyt minä olen tekemään aina samanlaisia perus posetuksia enkä uskalla lähteä kokeilemaan. Ja en oo sataan vuoteen piirtäny mitään ihan originaali-hahmoja, joten sain tämmösen rykästyä. Tunne oli vapauttava kun lähdin vanhoista tavoista poiketen piirtämään ns. ”aloittelijan virhe” -tyylisesti että piirsin ekana silmät ja sitten aloin tekemään käsiä ja siitä hahmottelemaan loppua ruumista. Ehkä minun taitoni nyt riittävät jo vihdoin piirtämään miten huvittaa.

minna057Katoin Ghibli-dokumenttia ja piirtelin niin syntyi kuva Minnasta hänen yrittäessä epätoivoisesti kommunikoida vieraalla kielellä. Tässäkin lähdin piirtämään ihan ekana silmiä ja sitten kasvoja. Tulipa ihan ylä-aste mieleen kun vielä piirtelin animu-hahmoja ilman mitään taitoja tai kokemusta.