Digital Devil Saga 2

https://www.youtube.com/watch?v=62AV5vzIA5k&list=PLA456F44AC16C3A49&index=25

Oi voi. Nyt mennään jännän äärelle. Pelattuani Digital Devil Saga ykkösen ja kakkosen maailmankuvani mullistui. Tämän takia tykkään Atluksen peleistä ja ylipäänsä Shin Megami Tensei- pelisarjasta (johon tämäkin peli kuuluu). Heille ei riitä että peli on hyvä pelattavuudeltaan vaan tarinaan ja juonenkulkuun ja symboliikkaan ja hahmoihin ja kaikkeen on panostettu ihan täysillä.

Tässä vaiheessa sanon että SPOILEREITA KOSKA PAKKO VÄHÄN AVATA TUNTEITA TÄMÄN PELIN OSALTA JA SIIHEN LIITTYY SPOILEREITA (Miska jos meinasit nää joskus pelata vielä niin saat tyytyä kuvaan. Ja oikeestaan elä Kristiinakaan lue tämän enempää, mielummin selitän käsin ja ääniefektein joskus).

Ekaa kertaa näin tämän pelin jossain Anttilan peli-osaston hyllyssä ala-asteella ja mietin että mikähän saatananpalvontapeli tämäkin nyt on. Shin Megami Tensei -pelisarjan symboli kun on semmoinen pentagrammin tapainen. Myöhemmin lukiossa kun aloin tutustumaan pelisarjan peleihin niin ostin sitten tämän ja ensimmäisen ihan vaan koska tässä oli hyvä musiikki vikaa loparia vastaan.

https://www.youtube.com/watch?v=MyG-HLAtGso

Pikaselityksenä ensimmäinen osa: Junkyard on maailma/paikka missä sotii viisi heimoa keskenään. Kaikki on harmaata, vettä sataa aina ja keskellä on jättiläismäinen torni joka vallitsee järjestystä. Sitten päähenkilö ryhmän hyökätessä toisen heimon kimppuun syöksyy taivaalta outo lonkerojuttu mikä aukeaa ja sinkoaa sisältään miljoonia säteitä mitkä lävistävät kaikki Junkyardin asukkaat. Nyt kaikki ihmiset osaavat muuttua demoneiksi, oppivat tuntemaan, näkemään itsensä persoonallisina ihmis-olentoina mutta vastineeksi joutuvat syömään muita ihmisiä pysyäkseen järjissään tai muuten heidän demoni-puolensa valtaa myös heidän mielensä. Päähenkilö-joukko löytää myös mystisen mustatukkaisen tytön (kukaan ei ole koskaan nähnyt mustaa tukkaa) joka ei muista mitään mutta pystyy laulullaan tyynnyttämään demonien riehumisen. Sitten keskustornista tulee uudet säännöt maailmaan: viimeinen elossa oleva heimo jolla on tyttö mukanaan pääsee Nirvanaan. Sitten alkaa sodankäynti, mutta samalla selviää koko maailman luonne. Junkyard onkin vain tietokone-simulaatio ja kaikki sen ”asukkaat” tekoälyjä, mutta saadessaan kyvyn muuttua demoneiksi ja inhimillistyessään kaikki ei mennytkään enää niinkuin piti. Ja kaikki tämä tapahtui mustatukkaisen tytön pään sisällä. Lopulta kaiken luoja eli hänen äitinsä (samalla hänen isänsä,hermafrodiitti nimittäin) tulee hakemaan tätä mutta päähenkilö-joukko onnistuu pysäyttämään tämän ja koko maailma tuhoutuu. Sitten he päätyvätkin oikeaaseen maailmaan, joka on ihan omanlaisensa helvetti.

https://www.youtube.com/watch?v=p5EA4xbjz2Q

TÄMÄN kappaleen takia minä ostin molemmat pelit, enkä kadu yhtään. Kakkosessa oikeassa maailmassa asiat ovat aivan yhtä huonosti. Aurinko on muuttunut mustaksi ja muuttaa ihmisen kiveksi jos joutuu sen valolle alttiiksi. Ainut tapa estää tämä on muuttua demoniksi seerumin avulla jota testattiin Junkyardissa ensimmäisessä pelissä. Sivistyneenä valtio ei kuitenkaan tue demonien verenhimoista riehumista vaan on alkanut perustamaan tehtaita joissa jalostetaan ihmisten lihaa sen ansaitseville…tietenkin niistä jotka eivät ansaitse elää. Sitten päähenkilö-joukkio alkaa tuhoamaan paikkoja ja yrittää pelastaa Seran (mustatukkaisen tytön) mutta sitten Heat (yksi ykkös-osan lempihahmoistani) onkin mennyt pahisten puolelle koska haluaa Seran itselleen. Koska Sera tykkää Serphistä (päähenkilö), Heat ei siedä tätä ja vihdoin päättää tehdä asialle jotain ja iskee nyrkillä Serphin vatsan läpi… Ja tässä oli pelin ENSIMMÄINEN KUOLEMA koska tarinan edetessä kaikki kuolevat…KAIKKI. Hyvänen aika että olin järkyttynyt kun yhtäkkiä päähenkilö vaan tapetaan. Mutta tietenkin koska hän oli päähenkilö niin ei se tietenkään kuole oikeasti. Eihän hahmoja voi alkaa tuosta vaan napsimaan pois…?

Sitten tapahtuu tällainen kohta

MITÄ IHMETTÄ MIKSI MMMTHKSHFLDKHFDÖ!?!! Vaikka pelissä syödäänkin ihmisiä (vaikka ne ovatkin silloin demoni-muodossa) niin ei se ole koskaan ollut NÄIN graafista!! Ja minä vielä välitin heistä!! Eieieieieiiiii. Ja niin, samaan tyyliin kuolee sitten kaikki loputkin. Ja joka kerta riipaisi sydämestä ja vielä syvemmältäkin. Siinä kuitenkin oli jo yksi peli takana minkä aikana näistä hahmoista oppi välittämään ja tykkäämään. Ja sitten yksitellen kaikki vaan kuolee. Lopulta selviää että päähenkilö on sittenkin elossa (liian monimutkaista selittää) ja saa tietää että hän itse perustuukin Seran mielikuvaan eräästä tutkijasta joka hänelle teki testejä ja johon tämä oli ihastunut. Ja sitten selviää että kaikki muutkin päähenkilö-joukkiosta ovatkin vain Seran omia tulkintoja oikeista nyt jo edesmenneistä ihmisistä, ja tätä kautta he päätyivät Junkyardiin.

Tarinan edetessä selviää että tutkijat ovat löytäneet ”Jumalan” auringosta ja tekivät Seran avulla testejä kommunikoidakseen tämän kanssa, mutta Serphin alkuperäinen kuvatus-ihminen-tutkija olikin hirveä ihminen ja ei välittänyt että hänen testiensä takia Sera kuolisi, mikä selviää Seralle erään kokeen aikana ja kaikki mahdollinen negatiivinen ajautuu Seran mielen kautta ”Jumalalle” mikä aiheuttaa mustan auringon, ja pelin loppupuolella myös sen että aurinko alkaa muuttamaan maapalloa dataksi jonka se imee itseensä tuhoten koko planeetan. Ainoat elossa olevat Serph ja Sera yrittävät vielä kommunikoida ”Jumalan” kanssa mutta sitten syttyy tulipalo ja he kuolevat……………Mutta samalla heidän omat datansa siirtyvät aurinkoon koska kaikki mikä kuolee muuttuu dataksi ja menee aurinkoon ja uudelleensyntyy joksikin muuksi, mutta matkalla Serph ja Sera fuusioituvat ja heistä tulee yksi olento, Seraph. Ja samalla matkalla KAIKKI KUOLLEET KAMUT TULEVAT VASTAAN JA SOI ILOINEN MUSIIKKI JA AI ETTÄ TUNTUI HYVÄLTÄ!! Vielä viimeisen kerran he päättävät puhua ”Jumalan” kanssa että voisivat pelastaa maapallosta vielä sen mitä siitä on jäljellä. Ja sitten viimeinen paikka onkin AURINGON SISÄLLÄ JA SIELLÄ LEIJUTAAN ILMASSA JA KAIKKI ON SINISTÄ JA SIELLÄ ON LOOTUKSENKUKKIA JA KAIKKI ON NIIN SIISTIÄ. Jok’ikinen kuolema mitä pelin aikana tapahtui järkytti minua suunnattomasti ja menin jo melkein epätoivon partaalle koska kaikki meni niin huonosti, mutta sitten aurinkoon päästyäni tunsin itseni niin huojentuneeksi kun tuntui että kaikki ehkä olikin hyvin. Ja Seraph oli niin cool. Ja sitten päästäänkin itse viimeiseen lopariin, ”Jumalaan” eli Brahmaniin joka onkin jättiläismäinen aivo jonka sisältä tulee metallinaamajunajuttu ja sitten alkaa tämä musiikki. Tämä musiikki. Ennen peliä pelattuani ajattelin vain että kappale on hyvä mutta nyt kun pääsin kyseiseen kohtaan niin tajusin miten surullinen kappale on. Kaikki ovat kuolleet. Planeetta on melkein tuhoutunut. Heidän elämänsä ovat olleet yhtä helvettiä. Mutta silti kuolleinakin he haastavat itsensä ”Jumalan” että voisivat pelastaa edes sen vähän mitä maapallosta on jäljellä jotta sinne eloon jääneet voisivat vielä elää.

Tästä tuli nyt näköjään vaan juoniselostus. Innostuin ihan liikaa. Mutta tämä on semmoinen peli josta kovin monikaan ei varmasti ole kuullut vaikka ehdottomasti pitäisi. Peli kyllä on vaikeimman luokan RPG enkä sen takia ole itsekkään pelannut tämän kuin kerran läpi, mutta tarinassa on niin paljon sellaista mikä laajensi tajuntaani niin paljon. Peli on täynnä Hindu-symboliikkaa uudelleensyntymisien ja karman ja sellaisten kanssa ja hahmot ovat hienoja ja siksi olikin aika raastavaa katsoa jok’ikisen melko graafinen kuolema. Pelin soundtrack ei ole läheskään niin hyvä kuin ensimmäisen, mutta pelattavuudeltaan parempi. Mutta jos jotakuta kiinnostaa nähdä peli ”elokuvana” niin tuossa on linkki kaikkiin cutsceneihin niin tarinasta pääsee karsitusti hyvin perille ilman pelaamista.

https://www.youtube.com/watch?v=AvaEjaXEFNE

PS. Kuva on otettu mallista. Kun se nyt sattui olemaan siinä seinällä niin päätin kokeilla vähän rakennuksien piirtämistä g-terällä.